Lit: 24 Paper-Like Lanterns

Lit: 24 Paper-Like Lanterns by polyvore-editorial featuring george nelson lighting

Office Chic

Office Chic by somewhereforward featuring a white polka dot sweater

Pohjanmaalla

Ajelimme eilen Pohjanmaalle vaihtelevissa sääolosuhteissa hissukseen. Ihailin matkalla kaunista alkavaa ruskaa ja olisin kovasti halunnut pysähtyä napsimaan kuvia, mutta lähdimme sen verran myöhässä matkaan, että oli melkein pakko vain paahtaa menemään. Pysähdyimme kuitenkin pikaisesti Juustoportissa hakemassa vähän Suomen Parasta Juustoa (tai ainakin niin siinä väitettiin) sekä kotijuustoa. Söimme myös pienet annokset kallista paikallista jäätelöä ennen matkan jatkumista. Milokin sai hieman oikoa jalkojaan ja pissiä ainakin kolmeen puskaan... Olisipa mukavaa jos olisi hieman ollut enemmän aikaa eilen ja tänään, jotta oltaisiin ehditty vaikka käväistä Hiidenkirnua katsomassa.

Illalla kävimme vielä viemässä hautausmaan enkelipatsaalle kynttilän (kuva) isälle.

Se Kaulakoru

Hyppy näyttävien kaulakorujen maailmaan - check!

PS. Tuo takki on aivan huippulämmin ja nuo housut nyt vaan ovat "cool".

Lihavan kalliit vaatteet

Pusero 54,95 €
Housut 109,95 €
Kaulahuivi 19,95 €

Takki 109,95 €

Tarkoituksenani oli kirjoittaa pidempikin postaus aiheesta, jota täällä jo hieman sivusin ja josta mainitsin jokin aika sitten englanninkielisessä muoti-/kauneushenkisessä blogissani kirjoitin, mutta First Class Ticketin Emmi ennätti ensin ja hyvä niin, koska hän sanoi kutakuinkin sen, mitä itsekin olisin halunnut sanoa! Emmi sanoi, että meillä ("lihavilla" tai lihavilla) on tyyli, joka ei ole meidän. Uskon, että tämä on monenkin kohdalla niin totta, kun tungetaan vaan itsemme niihin vaatteisiin, jotka nyt sattuu mahtumaan päälle. Suosittelen lukemaan tuon postauksen, sillä siinä on ajattelemisenaihetta itse kullekin!

Joku tuolla Emmin blogissa oli jo avautunut (anonyymisti tietenkin) mm. siitä, miten lihaville on kallista tehdä vaatteita, minkä vuoksi lihavien vaatteetkin maksaisivat enemmän. Miten kuitenkin on mahdollista, että XS-XL koot maksavat täsmälleen saman summan, vaikka siinäkin koon XS ja XL välillä on melko paljon eroa kankaan määrässä? Miksi sitten XXL olisi 20-50 euroa kalliimpi?

Hyvä esimerkki ainakin omaa mielenrauhaani järisyttävistä hinnoista on Zizzin hinnat. Zizzihän on suurinpiirtein ainoa puhtaasti XL-kokoisiin, nuorekkaisiin, muodikkaisiin ja mielikuvituksellisiin* vaatteisiin erikoistunut liike Suomessa. (*Zizziltä löytyy mielestäni ihan kauniita juhlavaatteita, mutta muuten valikoima on lähinnä tummasävyistä telttaa huonoissa materiaaleissa, sekä h*lvetilliset määrät pillihousuja mitä haastavimmista materiaaleista)

En jaksa uskoa, että Suomessa ei olisi enempää kysyntää isommankokoisille vaatteille. Kyllähän meiltäkin lihavia löytyy ja ymmärtääkseni ihan trendikkäitäkin lihavia? Nuoria lihavia, jotka haluaisivat näyttää nuorilta. Ehkä kysyntää ei ole vielä niin paljon kuin Yhdysvalloissa (siellä yli 20-vuotiaista aikuisista 69.2% on ylipainoisia ja 35.9% vaikeasti ylipainoisia, statistiikka tästä) tai Iso-Britanniassa, mutta kyllä kysyntää on enemmänkin kuin yhden ylihinnoitellun ketjuliikkeen verran. 

Ennen uskottelin itselleni, että täytyyhän Zizzin vaatteiden nyt olla laadukkaita tuolla hinnalla, mutta ikävä kyllä omat, joskin vähäiseksi jääneet, kokemukseni ovat osoittaneet toisin. 

Esimerkkitapaus 1: Valkoinen, pitkähihainen t-paita, joka ensivaikutelmalta oli unelmanpehmeä, mutta jo ensimmäisen käytön jälkeen meni aivan täysin muodottomaksi, nukkaantuneeksi räsyksi, joka päällä kehtaa juuri ja juuri nukkua. Lindexistä olisin saanut parempilaatuisen puolta halvemmalla...

Esimerkkitapaus 2: Nk. välikausitakki, harmaa väriltään, hieman vettä hylkivä, varustettu vetoketjulla, sekä neppareilla. Ensimmäisen viikon aikana toisen rintataskun vetoketju jumahtaa pysyvästi kiinni, eikä taskulla tee enää mitään. Pian takista irtoaa yksi neppari kokonaan. Alkuperäinen hinta 79,90€ - onneksi ostin alennuksesta 39,90, niin v*tutti vähemmän.

Esimerkkitapaus 3: "Perusfarkut". Kiva, tummempi sävy, kerrankin malli, jossa EI ole pillilahkeet. Hinta alennuksen jälkeen n. 60 euroa, pehmeä materiaali. Ostin, koska tarvitsin kipeästi farkut. Käyttö on sitten kuitenkin ollut vähän vähäisempää, koska vyötärö edestä sopisi 7. kuulla raskaana olevalle naiselle, kun taas takaa vyötärö on normaali... hankalat istua.

Oma kipukynnykseni farkkujen hinnoissa on n. 40-60 euroa. 40 euron farkkujen odotan kestävän lähes päivittäistä käyttöä ainakin 6 kk, mutta 60 euron farkuilta odotan jo enemmän. Odotan, että 60 eurolla saan farkut, jotka eivät heti jalassa venähdä pussihousuiksi ja jotka eivät hajoa reisistä heti ensimmäisen kuukauden aikana. En halua maksaa satasta farkuista, jotka eivät kuitenkaan kestä edes vuotta. 

En myöskään ole valmis maksamaan tavallisesta trikoopaidasta 55 euroa - en edes, vaikka siinä olisi pöllö. Mielestäni realistinen hinta olisi tuosta puolet, tai max. 30 euroa. Perussadetakkia muistuttavasta takista voisin maksaa saman verran. Kaulahuivista kympin. Jos kyseessä olisi ihana, paksu, pehmeä, näyttävä ja hyvälaatuinen huivi, voisin maksaa 20-30 euroakin.

Suomessa vaatteet ovat keskimäärin kalliita, kun niitä vertaa esim. juuri Yhdysvaltojen tai Iso-Britannian hintoihin. Hyvänä esimerkkinä NewLook, brittiverkkokauppa, josta tuollaisen Zizzin-tyyppisen trikoopuseron saa hintaan 12-30 euroa ja farkut lähtevät hintaan 15-30 euroa. Aionkin kokeilla sieltä tilaamista seuraavaksi, koska en ole halukas maksamaan Yhdysvalloista tuontitulleja, enkä aio enää edes pyörähtää Zizzissä, sillä se tuntuu ajan haaskaukselta. Tilaan myös reippaasti farkkuja Ellokselta, jossa on laadut ja mallit parantuneet viime vuosien aikana huimasti. 

Olisipa silti mukavaa, jos olisi ihan fyysisiäkin kauppoja, joissa voisi silloin tällöin käydä sovittelemassa ja shoppailemassa... mutta ikävä kyllä tarjonta sillä saralla on todella vähäistä. Kuten jo mainitsinkin, nekin kaupat, jotka myyvät isompia kokoja, tunkevat yleensä nuo vaatteet jonnekin kaupan perälle pariin rekkiin - yleensä ilman minkäänlaisia stailausesimerkkejä tai mitään muutakaan. PLÄÄH!

Mainittakoon vielä, että vaikka kylpisin rahassa, en silti ole tyyppiä, joka haluaisi investoida farkkuihin 100 euroa!

Meikkipussukassani

Ne perusjutut, jotka kulkee mukana töissä ja ostoksilla.

- Vaseliini

- Ripsentaivutin

- Lumenen valopuuteri

- Isadoran huulipunat

- Max Factorin luomiväri
- Rimmelin ripsiväri

- Hugo Boss -vartalovoide
- Kampa!

Meikkipohjan tekemiseen tarvittavaa tavaraa en mahdu kuljettamaan mukana, enkä kyllä tarvitsekaan. Huulipunaa joutuu aina lisäilemään päivän mittaan, muut ovat lähinnä mukana siltä varalta, että jos jotain on jäänyt aamulla laittamatta. Vartalovoidenäytettä (LivBoxista, kuten tuo luomivärikin) kuljetan mukana, koska sillä kosteutuu iho ja se käy täysin myös hajuvedestä!

Rouvan uudet pöksyt

Oli ehkä aivan pakko kotiuttaa nämä housut Lindexiltä eilen, oli sen verran mahtava väri/kuosi/materiaali jne. Olin jo vannonut etten enää koske "pillipöksyihin", mutta näin nämä ja silmissäni mm. mustat nahkasaappaani ja olinkin sitten myyty... Tulevat korvaamaan viime vuonna hankkimani Gossipin viinipunaiset twilli(?)farkut, jotka eivät pysy päällä ilman vyötä ja keräävät itseensä kaikki mahdolliset karvat...

Lindexiltä mukaan tarttui myös 3/4-hihainen peruspaita mustavalkoisin raidoin ja Seppälästä mukaan lähti (ja heti päälle päätyi) kiva näiden housujen väriin sopiva villatakki. Voisin ostaa samaisen takin vielä kyllä parissa muussakin värissä... Tuntuu laadukkaalta (ei ole akryyliä) eikä vaikuta venähtävän käytössä. Akryylihän se on ihmisen pahin vihollinen - ainakin jos sattuu pitämään kestävistä vaatteista, mutta todella paljon kaikki "kivannäköinen" paljastuu akryyliseksi ja jää sitä myötä kauppaan. Koskikeskuksen Seppälän "plussakoon" osasto (tai siis lähinnä n. 2,5 metrin mittainen seinänpala ja joku 3 hyllykköä/rekkiä) on aina ollut pettymys, mutta siellä pitää silti välillä käydä. Onneksi nyt löytyi joku helmikin! Netissä näyttää olevan Seppälän sivuilla kaikkea kivaa, mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Lisäksi Seppälän plussamallistoa vaivaa sama ongelma kuin niin montaa muutakin - niistä ei voi ostaa puseroita ihmiset, joiden vartalonrakenne ei ole järisyttävän rintava, mutta lantioton ja vailla takamusta. Rinnuksista puseroihin mahtuu kaksi Jenniä, lantiolta pusero ei mene päälle laisinkaan... Ja kyllä, vika on vaatteissa, ei minussa! (heh...heh...)

Koskikeskuksen Zizzissä en edes käynyt, koska olen kypsä koko puljuun. Olen kypsä niihin järkyttäviin hintoihin ja siihen, että ainakaan oman kokemukseni mukaan tuo hinta ei todellakaan kerro laadusta mitään. Olen myös kypsä siihen, että ainakaan Tampereella liikkeisiin ei juuri oteta kuin pillifarkkua pillin perään ja muutenkin ovat niin ihastuneet siellä niihin pilleihinsä, että jos asiasta laittaa palautetta tyyliin "olisi kiva saada jotain muutakin mallia", niin vastaus on useinmiten se, että "voisit yllättyä miten monelle vartalotyypille pillihousut sopivatkaan!" tai "ne korostavat kivasti kaikenlaisia kurveja!" ... Argh! Tämän naisen kurvit kyllä korostuu ilman apuvälineitäkin!

Noin muuten Koskikeskuksesta tarttui mukaan koruja, sekä pakolliset kosmetiikkahankinnat The Body Shopista. Samalla reissulla ostin myös siskolle syntymäpäivälahjan. Koruja aion esitellä kohta puoliin, olen nimittäin niistä kovin innoissani! Samalla uskon löytäneeni vihdoin oman tyylini, mikä onkin jotain aika huikeaa, tässä 30 ikävuoden kynnyksellä...

Uusi tukka

Tänään olikin sitten aika käydä pitkästä aikaa kampaajalla! Sen kunniaksi hiuksista lähtikin sitten n. 10-15 cm ja ilma muuttui melkoisesti. Nuori, mukava kampaajatyttö teki oikein hyvää ja tarkkaa työtä Prisman parturi-kampaamossa. Tuntuu vaan oudolta olla näin lyhyellä, kevyellä ja sileällä takana, etenkin kun olen näyttänyt viimeiset viikot lähinnä peikkotytöltä.

Päätin myös viikonlopun kunniaksi lakata kynteni glitterin kera (kuvat instagramissa). Kaivoin kynsilakkakokoelmani uumenista vuosia vanhan (mutta ehkä kerran, jos sitäkään, käytetyn) OPln tumman viininpunaisen kynsilakan nimeltä We'll always have Paris ja yhdistin sen keväämmällä Gina Tricotista ostamaani violetti-voittoiseen glitter-Iakkaan. Tykkään lopputuloksesta kovasti!

Huomenna aion mennä pyörähtämään kaupungilla hankkimassa pari olennaista juttua ja ehkä jotain vähän vähemmänkin olennaista?

Syksyn himotuimmat kosmetiikkapuolella

Kokosin Polyvoren avulla muutamia omia tämän syksyn himotuimpia kauneustuotteitani. Aloitinkin jokin aika sitten ihan kevyesti kuvapainoitteisen "kauneus- & muotiblogin" Tavallisen kaunis, jossa tämäkin kollaasi näkyy. Mitäpä muuten luulette, olisiko siinä mitään ideaa, jos alkaisin ihan tässä blogissa jauhamaan kauneus- ja muotijutuista? Onhan noita aina silloin tällöin ollut, mutta kutsumusta olisi kirjoitella niistä hieman enemmänkin... Ja olisihan se kätevää pitäytyä yhdessä blogissa...

Oli miten oli, SYKSYN HIMOTUIMMAT! Olen jo pitkään katsellut himoitsevasti upean metallinhohtoisia silmämeikkikyniä ja itseasiassa tänään lankesinkin ostamaan metallisimman vihreän, mitä satuin pikavilkaisulla Prismasta löytämään - siitä lisää tuonnempana, mikäli se osoittautuu yhtä metalliseksi silmissä, kuin mitä toivon! Yllättävän hankalaa muuten löytää metallisia silmämeikkikyniä, vaikka metallinhohtoiset rajaukset tuntuvatkin nyt olevan kovasti muodissa. Ehkä ne tehdään muilla tuotteilla kuin kajaleilla? Vinkkejä otetaan vastaan!

Seuraavaksi himotuimmat -listalleni kuuluu myöskin nyt kovin trendikkäät tummahkot, marjaisat huulipunat. Olen aivan rakastunut huulimeikkikyniin, tuollaisiin pulskiin, kuten kuvassa, enkä nyt muuta enää haluaisi käyttääkään! Koitankin tässä juuri arpoa sopiiko marjahuulet uuden hiuskuontaloni kaveriksi - värjäsin nimittäin "luottoväriini", eli punaiseksi, kuten kuvastakin näkyy!

Ah, olo tuntuu niin omalta punaisessa... miksi en vain pysy siinä? Aina välillä on pakko koittaa palata omaan väriin tai pyrkiä väkisin pois punaisesta... mutta punatukkaisena olen aina saanut parhaat kohteliaisuuteni, joten ehkä tämä vaan on se -minun juttuni-. Miken ensireaktio oli suupielet korvissa lausahdettu "Wau" - ja se ei voi olla huono merkki!

Punaiset hiukset olivatkin jotain, mikä myös pääsi himotuimpien joukkoon, kuten huomaatte. Värjäsinkin itseasiassa juuri tuolla kollaasin värillä. Lopputulos oli tummempi kuin odotin, vaikka toisaalta minun kannattaisi ehkä jo oppia odottamaan hieman tummempaa lopputulosta, koska niin tuntuu käyvän aina, olipa väri mikä hyvänsä! Bongasin jo pari päivää sitten tuon Love Apple -nimisen sävyn ja päätin silloin, että ostan sen ensi tilassa... Enkä kadu!

Metallisävyissä on nyt kai jokin erityinen viehätyksensä, kun himoitsen niitä kosmetiikkapuolen lisäksi myös vaatteisiin. Ja mitä kynsilakkoihin tulee... noh, metalliset glitterit ja ihan kokonaan metalliväriset lakatkin houkuttelevat kovasti ja ne pääsitävätkin molemmat tähän himotuimpien tuotteiden joukkoon...

Vartalotuotteista himoitsen kokoelmiini The Body Shopin Chocomania -sarjan suihkusaippuaa ja vartalovoita, sillä tuoksu tuossa sarjassa on aivan mielettömän herkullinen. Suosittelen kokeilemaan!

 

Mitä te himoitsette tänä syksynä, mitä kosmetiikkaan tulee?

Blogihaaste!

Sain Naturoiselta minulle uudesta blogista nimeltä Päivänkakkaroita ja vesisadetta blogihaasteen, jollaisen olen tehnyt joskus ennenkin, mutta wanhan blogin puolella. Haasteet on aina kivoja ja tällä kertaa päätin samalla laajentaa blogimaailmankuvaani kaivelemalla haastettavaksi minulle uusia, mielenkiintoiselta vaikuttavia blogeja!

Haasteen säännöt:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:

1. Olen juonut teetä (musta Earl Grey ensimmäisenä) aivan pikkulapsesta saakka

ja rakkaus teenjuontiin ei ole vuosien saatossa hiipunut minnekään.

2. Joskus mietin, onko minussa jotain vikaa, kun minua koskettaa eläinten julma kohtelu

paljon suuremmin, kuin ihmisten julma kohtelu. Jotenkin logiikkani on se, että

eläimet ovat aina viattomia - ihmiset välttämättä eivät.

3. En ole laisinkaan aamuihminen. Haluaisin olla, mutta en todellakaan ole.

Yleensä aamuisin minulle ei kannata puhua ainakaan tuntiin sen jälkeen,

kun olen mönkinyt sängystä ylös. Olen oma itseni yleensä vasta puolen päivän jälkeen.

4. Saan parhaat ideani aina myöhään yöllä. Kun pääsen ensimmäisen väsymyskierroksen ohi,

ajatukseni laukkaavat hullun lailla ja energiaa tuntuu olevan vaikka mihin. Olen luovimmillani.

5. Minulla ei ole sitten lapsuusvuosien ollut yhtään varsinaista lempiväriä.

Tumma violetti on yksi niistä harvoista väreistä, joista olen pitänyt jo vuosia

sekä vaatteissa, että kotini sisustuksessa (ja meikeissä).

Lapsena pitkäikäisimmät lempivärini olivat "minttu ja persikka", eli vaalea,

hieman siniseen taittuva vihreä ja hento, lämmin oranssi.

6. Pidän erikoiskahveista (esim. latte kylmänä tai kuumana), mutta en juuri nauti

ihan tavallisesta kahvista, joka yleensä saa vatsani sekaisin. Ostinkin juuri (lähinnä itselleni)

Nescafe Dolce Gusto Piccolo -keittimen, sen ollessa tarjouksessa vaivaiseen 39,90€ hintaan.

Opin juomaan kahveja vasta yli 20-vuotiaana. Kofeiini ei kuitenkaan vaikuta minuun mitenkään.

7. En ole vuosiin käyttänyt korkokenkiä. Joskus parikymppisenä saatoin jopa juosta

10 cm koroissa, mutta nyt jo 3-4 sentin korot tuntuvat hankalilta. Lakkasin käyttämästä

korkoja tavattuani Miken, joka on suunnilleen saman pituinen kuin minä.

Jo 5 cm korot saivat oloni tuntumaan amatsonilta... Mikeä se ei haitannut.

8. Ihailen kauniita kynsilakkauksia, mutta en ikinä jaksaisi väkertää niitä omiin kynsiini,

enkä ikinä suostuisi maksamaan kymmeniä euroja siitä, että joku muu ne minulle lakkaisi.

Niinpä pidän kynteni yleensä lyhyinä ja yksinkertaisina...

9. Rakastan koruja, mutta olen jotenkin todella surkea käyttämään niitä.

Lupasin pari vuotta sitten uutena vuotena, että käyttäisin joka päivä edes yhtä

korua vihkisormukseni lisäksi ja olenkin pysynyt tuossa lupauksessa aika hyvin.

10. Olen auttamattomasti ja parantumattomasti Star Trek -fani.

Olen vuoden aikana katsonut kokonaan seuraavat sarjat:

Star Trek: Next Generation, Star Trek: Deep Space Nine ja Star Trek: Voyager,

sekä 3 elokuvaa. Parhaillaan katson Star Trek: Enterprisen 2. tuotantokautta...

11. Amerikkalaisista juomista Arizona Green Tea on ehdoton suosikkini.

Usassa sitä sai valtavia kanistereita n. 5 dollarilla, 

Suomessa hieman alle puolen litran pullo maksaa saman verran...

Haastajan kysymykset:

1. Lempiruokasi? 

(Isän tekemä) Appelsiinikana riisillä. Kuka sitä nyt tekisi?
(Hyvänä kakkosena lohimedaljongit keitettyjen perunoiden ja kermaviilikastikkeen kera)

2. Mihin haluaisit matkustaa? 

 Irlantiin ja Islantiin ensimmäisenä. Helpompaa olisi kysyä, minne EN haluaisi matkustaa!

3. Varhaisin muisto lapsuudestasi? tai joku varhainen muisto.

Uskoisin, että ensimmäinen muistoni on se, kun vierailin isoisäni luona sairaalassa

ollessani 2-vuotias. Muistan istuneeni isoisän vierellä sängyllä surumielisenä,

koska jotenkin tiesin jo silloin, etten pääsisi koskaan tutustumaan isoisääni kunnolla.

4. Mitä kieliä osaat puhua?

Suomea ja englantia aika tasaväkisesti, ruotsia välttävästi (ymmärrän paremmin kuin puhun),

japanin alkeet ja ymmärrän lukemaani italiaa jonkin verran.

5. Suosikkikirjailijasi?

Terry Pratchett.

6. Elokuva, jonka haluaisit nähdä?

Uusin Star Trek!

7. Tee vai kahvi? Vai joku muu?

Tee voittaa 6-0.

8. Oletko aamuvirkku?

Joo en.

9. Ammattisi?

Olen tällä hetkellä asiakaspalvelupäällikkö.

10. Paras luonteenpiirteesi?

Ehdoton rehellisyys.

11. Opiskeletko? Jos et, mitä  haluaisit lähteä opiskelemaan jos siihen tulisi mahdollisuus?

En täysipäiväisesti. Ilmoittauduin vuosien tauon jälkeen tällä kertaa kansalaisopiston Tai Chi-kurssille.

En haluaisi enää varsinaisesti palata takaisin koulun penkille, koska en siitä koskaan erityisemmin pitänyt,

mutta tulevaisuuden suunnitelmissa on opiskella lisää kieliä, lähinnä japania ja italiaa.

Kysymykseni uusille haastetuille:

1. Miten mieluiten viettäisit sateisen päivän?

2. Pelkäätkö jotain eläintä? Jos, niin mitä?

3. Mikä on suosikkimakeisesi?

4. Jos voisit korjata maailmassa yhden asian, mikä se olisi?

5. Jos voisit muuttaa jotain itsessäsi, mitä muuttaisit?

6. Mitä teknologista vempelettä ilman et osaisi enää elää?

7. Mikä on kaunein paikka Suomessa, missä olet koskaan käynyt?

8. Jos voittaisit 3 miljoonaa euroa lotossa, mitä tekisit?

9. Keräiletkö jotain? Jos, niin mitä?

10. Mitä olet aina halunnut tehdä, mutta et ole uskaltanut / voinut?

11. Jos voisit tehdä tänään ihan mitä tahansa, mitä tekisit?


Haastan seuraavat blogit:

JUST ENJOY THE RIDE (siskontyttöni!)
Tyttö ilman helmikorvakorua
Living up a notch
Fashion Disorder
Laura-Sisko

Love it or leave it

Joppon
Laura let's go
Hanilo

(Nyt ei just pysty kaivamaan 11 blogia, valitan!)

EDIT: Etsin blogeja Blog Lovin'in kautta ja siellä määrät olivat alle 200 lukijaa...
...näemmä joillain on kuitenkin enemmänkin, mutta menkööt!

Auton omistaja

En sitten ostanutkaan samppanjanväristä Jettaa, vaan Volvon, joka tietynlaisella nostalgisuudellaan valloitti heti sydämeni - myös 2500 € alempi hinta hurmasi. Varusteluiltaan Volvo ja Jetta eivät eronneet toisistaan (mitä nyt Jetta oli sisältä modernimpi ja teknisempi), joten päätös oli helppo. Ikäeroa autoilla ei ollut kuin 3 vuotta, mutta Volvoa oli itseasiassa ajettu n. 45tkm Jettaa vähemmän. Kiva kulkupeli! Yllättävää, miten paljon elämää helpottaakaan oma auto (vaikka onhan ne kustannukset...), kun voi mennä ja tulla kuten tahtoo ja työmatkaankin menee vaivainen vartti. Hienoa.

"The Defiant"

Star Trek -faneina nimesimme luonnollisesti auton Star Trek Deep Space 9:n upean avaruusaluksen "The Defiant"in mukaan... Kulkuväline kaipaisi kunnon pesua ja sisätilojen siivousta, mutta siitä huolehtii myyjä vielä piakkoin. Auto kun on tutulta myyjältä, jolta työkaveritkin ovat autojaan hankkineet. Kohta The Defiant pääsee tositoimiin, kun lähden sillä pyörähtämään Pohjanmaalla, kunhan kaikki paperihommat on selvitettynä.

Noin muuten viikko on vierähtänyt aika perus tyyliin, mitä nyt tämä flunssa ei vieläkään oikein ole ottanut lähteäkseen. Nyt kärsitään vielä yskästä ja limasta, mutta muuten olo on parempi. Viikonloppuna tapasin Matkantekijättären kahvittelujen merkeissä ja se oli oikein mukavaa! Jännä juttu, miten sitä voikaan tulla luontevasti toimeen ihmisen kanssa, jota ei ole koskaan ennen tavannut!

Viikonloppuna kävin myös Miken kanssa rautakaupassa, nyt kun sinne pääsee vähän näppärämmin, ja Mike ostikin sieltä itselleen jotain "poikien juttuja".  Muuten elämä on ollut luontaisesti melkoisen työntäyteistä ja maanantainahan aloitin myös työt uudella tittelillä, samassa paikassa kuin ennenkin.