Paras (kosmetiikka)ystäväni, Lily Lolo

Muistattekin ehkä, miten hurahdin kesällä mineraalimeikkeihin? Noh, Bare Minerals oli vasta alkusoittoa. Uskoin kuitenkin niitä, jotka suosittelivat minulle Lily Loloa ja niinpä jo ennen Bare Minerals -pakettien loppua, tilasin Briteistä (Lily Lolon kotimaa) itselleni vaaleimman mahdollisimman sävyn mineraalimeikkipohjaa (Porcelain) ja puuterin (Translucent Silk) ja jäin odottelemaan. Feel Unique toimitti paketin alle viikossa kotiin saakka ja yllätyinkin iloisesti siitä, miten suuria pakkaukset olivat - verrattuna Bare Mineralseihin.

Jo ensimmäinen kokeilu kertoi, että ainakin omalla kohdallani Lily Lolo hakkaa kalliimman kilpakummaninsa mennen tullen. Viimeinkin vaalein sävy, joka on tarpeeksi vaalea minulle! Uskomatonta! Kasvoni näyttivät ensimmäistä kertaa aivan täysin luonnollisilta ja mattapintaisilta - mutta silti eläväisiltä. Puuteria en olisi oikeastaan tarvinnutkaan, mutta olen sitä käyttänyt kuitenkin, koska se lisännee meikin pysyvyyttä ja heleyttää ihoa entisestään. L'Orealin Studio Secrets Primer -pohjustustuotetta laitan vain nenän alueelle, missä huokoset ovat suurimmat.

Lily Loloa olen nyt käyttänyt päivittäin 2 kk ajan ja ihoni on voinut hyvin ja näyttänyt luonnolliselta. En tajua, miten selvisin melkein 15 vuotta ilman jotain tällaista tuotetta? Hirvittää ajatella, miten eriparinen kasvojeni iho on ollutkaan kaulaan verrattuna...

Parasta Lily Lolossa on luonnollisuuden ja laadun lisäksi myös eläinkokeettomuus, sekä edulliset hinnat. Isokokoisien purnukoiden hinnat pyörivät n. 15 euron kieppeillä ja voisin epäillä tuon meikkipohjan kestävän minulla päivittäisessä käytössä (kun käytän sitä myös pikkuvirheiden peittämiseen) ehkä 4-5 kk. Erittäin edullinen siis! Puuteri varmaan tulee kestämään vuoden, sitä käytän sen verran niukasti. Olen vakavasti harkinnut myös muiden sarjan tuotteiden tilaamista, kuten herkullisen näköisten poskipunien kokeilua...

Kenelle suosittelisin Lily Loloa? Kaikille. Mikäli ihossasi on paljon peittämistä, suosittelisin myös Lilyn peitetuotteen hankintaa, sillä pelkkä meikkipohja peittää punaisuutta kohtalaisesti ja hieman tummat silmänalusetkin ihan mukavasti. Tätä on oikeastaan mahdotonta kipata kasvoille liikaa. Lilystä löytyy myös meille kalpeanaamoille hyvin sävyjä, joten suosittelen sitä myös niille, jotka eivät tunnu löytävän sopivan väristä meikkivoidetta mistään. Suosittelen jotain pohjustustuotetta, mikäli huokoset ovat ongelmasi, mutta yleisesti ottaen meikki pysyy hyvin, vaikka kastuisitkin vähäsen tai hikoilisit, joten normaali-ihoinen pohjustuksia tuskin kaipaa.

On ihanaa, kun iho tuntuu viimeinkin kasvoissa yhtä luonnolliselta meikin jälkeen, kuin miltä vaikkapa käsieni iho tuntuu. Ennen kasvoni jäivät aina jotenkin tahmeiksi ja epämiellyttäviksi!

Hyvää alkuviikkoa kaikille!

Huom. Lily Loloa saa edullisesti tilattua myös Suomesta, esim. Pretty.fi:stä.

Onnettoman päivän onnekas ilta

Huh, mikä päivä! Jos tänään olisi ollut liukasta, en nyt istuisi varmaankaan tässä bloggaamassa, vaan olisin liiskana rekan kyljessä. Kävi nimittäin niin, että kun olin matkalla takaisin töistä kotiin ja ajoin tapani mukaan valtatietä, huomasin hyvän matkan päässä rekan lähestymässä risteystä, josta pääsee valtatien yli toiselle puolelle. Rekka pysähtyi ja jäi seisomaan risteykseen, jatkoin ajamista normaalisti - sateessa, 70km/h (rajoituksen mukaan). Ollessani melkein jo risteyksessä, rekka päätti yllättäen pönkäistä eteeni! Sain lyödä jarrut pohjaan, jotta sain auton pysähtymään pari metriä rekan kyljestä... Tunninkin kuluttua vielä sydäntä hieman tykytti...

Työpäivä puolestaan oli erittäin kiireinen ja stressaava, mutta piristin itseäni ajatuksella siitä, että töiden jälkeen saan hakea Elloksen paketin ja tiedän, että siellä on ainakin yhdet täydellisesti istuvat farkut - koska tilasin samanlaiset jo kesällä. Nyt kun koiran trimmauttamisen ja syömisen jälkeen pääsin viimein paketin kimppuun, sieltä paljastuikin yhtä sun toista tosi kivaa!

Pieces-kaulakoru olikin juuri niin ihana kuin ajattelinkin, joten se pääsee varmasti ahkeraan käyttöön! Muita ostoksia oli mm. mustat (!) farkut pienellä bootcut-leikkauksella, sekä samanlaiset tummansinisenä (tällaiset ostin yhdet jo kesällä ja ihastuin, mutta koska äiti lyhensi lahkeet, ovat ne talven korollisten kenkien kanssa hieman hölmön mittaiset), yksinkertainen musta mekko, jossa taakse solmitaan pieni nauha ja jonka sisuksista löytyy jopa hiven tylliä (!), 3 t-paitaa, joissa kaikissa paljetteja (koska olen nykyään harakka), sekä petrolinsininen neuletakki. Mukana oli myös pari hyvää alennusta, tosin tässä tuotteet ilmoitettu normaalihinnoin.

Punainen t-paita tuntuu kovin jouluiselta ja yhtäkkiä vieraalta, koska vaikka rakastankin punaisia hiuksia, en käytä punaisia vaatteita, koska käytin niitä aivan liian ahkerasti lukiossa ja hieman sen jälkeen. Omistin jopa kirkkaanpunaiset "laskuvarjokangashousut" - huhhei. Kermanvaaleana sama paita on oikein kiva, tosin sen verran ohuehkoa materiaalia, että saatan kokea tarpeelliseksi laittaa sen alle topin. Ehdoton suosikkini paidoista on tuo violetinsininen t-paita, joka luonnossa on kyllä enemmänkin violetti kuin millään tavalla sininen. Siitä tuli heti kerrasta tämän hetkinen suosikkini - toisen sinisen puseron rinnalla, josta koitan muistaa ottaa kuvan jossain vaiheessa.

Tilasin neuletakin isommassa koossa, kuin mitä olisi ollut tarve, koska pelkäsin sen olevan kovin kinttana, mutta takki onkin melkoisen valtaisa, joten en ole aivan vielä päättänyt vaihdanko sen kokoa pienempään... Mielestäni neuletakki saa kyllä olla melko "runsas".

Olen myös pitkään haaveillut monipuolisesta mekosta, jota voisi pitää myös töissä ja jopa talvella. Tämä musta mekko on ehdottomasti juuri sopiva, mutta sen saa halutessaan juhlavammaksikin. Todella hyvä malli tällaiselle takamuksekkaalle naisihmiselle... Haluaisin mielelläni samanlaisen viininpunaisenakin, mutta ei taida budjetti kestää...

Ostos(keskus)ahdistus

Kävin viime viikon perjantaina äidin ja Miken kanssa ensimmäistä kertaa elämässäni Ideaparkissa, mikä aiheutti suurta hämmästystä työkavereiden keskuudessa - olenhan sentään asunut Tampereella suunnilleen yhtä kauan kuin mitä Ideapark on ollut olemassa. Suomalaisissa ostoskeskuksissa on muutenkin aina tullut käytyä melko niukasti, pieniä kun keskimäärin ovat, noin niinkun Usan ostoskeskuksiin verrattuna. Tampereella tulee useimmin käytyä Koskikeskuksessa, jossa normaalipäivänä on vielä ihan siedettävä meininki. Normaalipäivällä tarkoitan nyt esim. arkipäivää keskellä viikkoa, enkä mitään tapahtumapäivää tai lauantaita.

Ehkä olen liian kauan ollut lähinnä kotona nysväävä nörtti, mutta en mitenkään viihdy valtavien ihmismassojen joukossa julkisilla paikoilla. Ulkona en ahdistu, mutta esim. pienissä liikkeissä, jotka ovat täynnä porukkaa... Ugh. En nyt sentään koe mitään "hikisten käsien syndroomaa", mutta ei siinä tungoksessa tee mieli edes katsella mitään.

Ideaparkissa oli paljon väkeä. Liian paljon väkeä. Olihan syyslomaviikko ja vielä perjantaikin. Ideaparkissa oli myös paljon liikkeitä, jotka tuntuivat olevan suunnattu 10-15 vuotta nuoremmille neitokaisille, kuin mitä itse olen. Niin ja luonnollisesti niille XS ja S -kokoisille neitokaisille. Äidin seurana kävin sellaisissakin liikkeissä, joihin en normaalisti koskaan eksyisi ja yksi niistä tuottikin tulosta - nimittäin VeroModa, jossa en ole käynyt sitten teinivuosien. Sieltä ostin itselleni mitä pehmeimmän ja ihanimman neuletakin - uskomatonta. Sieltä tarttui mukaan myös kauan kaipailemani uusi lompakko (Pieces), jonne kännykkänikin mahtuu - kätevää lounaalle mennessä.

Noin muuten reissuni saldo jäi niukaksi. Lähinnä tuskailin väenpaljoutta ja pienikokoisia vaatteita, jotka voisivat ehkä mahtuakin päälleni, mutta näyttäisivät hirveiltä. Tunnustan tosin, että ostan usein liian isoja vaatteita... Oli miten oli, ostin vielä iiihanan voimakkaan violetin tuubihuivin (eikö se tuubihuivi ole, sellainen päätön?), joka nyt on akryyliä, mutta vitosen maksaneena, menkööt. Se löytyi H&M:ltä. Yhteensä siis sain retkelle kulumaan n. 55 euroa, mikä ei ollut paha. Mike puolestaan tyhjensi tilinsä ostelemalla vaatteita. Hänellä on nyt jokin tyyliuudistus meneillään, haluaa kuulemma näyttää aikuisemmalta, eikä miltään teinipojalta. Tämä tarkoittaa neulepaitoja, kauluspaitoja ja pikkutakkeja. Mikäpä siinä. Koskahan itse aikuistuisin?

Onneksi on nettikaupat. Voi rauhassa kotoa klikkailla tavaraa koriin, ilman että tarvisi taistella tungoksessa ja hikoilla sovituskopeissa. Tilasinkin sitten Ellokselta jos jonkinlaista sunnuntai-illan kuluessa ja odottelen Express-pakettiani saapuvaksi, ehkä jo huomenna. Saa nähdä löytyykö sieltä mitään sopivaa... Laitoin myös tilauksen MUA:lle, eli Makeup Academylle, johon törmäsin aivan sattumalta - ja jonka hintoihin rakastuin. Saa nähdä millaista laatu on! Jos tuotteet ovat kelpokamaa, saatan ehkä tilata sieltä jotain seuraavaan blogiarvontaan...

Oodi ilolle

Oodi ilolle

Nihkeästi startannut tiistai lähteekin tällä hyvin käyntiin. Yllättäen alkoi tehdä mieli lähteä klassisen musiikin konserttiin. Sen sijaan lähden töiden jälkeen taichin ihmeelliseen maailmaan...

Game of Th...wait, what?

20v vs. 30v

Pitäneekö paikkaansa?

Itse olen tainnut kyllä nauttia päikkäreistä ihan 20-vuotiaanakin...

Viikonloppusairastaja

Huomenta täältä sängyn pohjalta. Kirjaimellisesti. Onnekkaana, menin voittamaan lipun I love me - messuille, mutta luonnollisesti olenkin sitten viettänyt (vaihteeksi) aikani lähinnä sängyssä torstai-illasta alkaen. Flunssa. TAAS. Alan olla aika kypsä jatkuvaa "melkein sairastelua", joka sitten kivasti aina juuri viikonlopuksi muuttuu ihan kunnon sairastamiseksi. Nytkin niistin, yskin ja aivastelin koko viikon ja vedin vitamiineja, mutta torstai-illaksi ääni oli mennyt, vessapaperirulla oli niistetty ja v*tutus hankittu.

Olisin halunnut siis lähteä messuille (vaikka olisinkin siellä kauniiden ihmisten keskellä todennäköisesti ahdistunut), mutta nyt kävi näin.

Huomenna lääkärin on määrä soittaa minulle n. viikko sitten otettujen kokeiden tuloksista... Muuten jo saamani tulokset näyttivätkin hyvältä, mutta tulehdusarvot olivat vieläkin korkeammalla kuin yleensä. Jo vuosia ne ovat kertoneet tulehduksesta, olinpa kipeä tai en, mutta lääkäreitä ei ole kiinnostanut tutkia sen kummemmin. Seuraavaksi suuntaan kyllä yksityiselle.

Neon Jungle - Trouble (perjantain biisi)

Nautinto odottaa

Tilasin makuja, joita lähi-Prisma ei (ikävä ja ihme kyllä) tarjoa... nammmm...

Olen kolmekymppinen...

...mutten enää sinisilmäinen?

Oli miten oli, vanhenin tuossa viikonloppuna ja mittariin räsähti pyöreät 30. Olinkin ehtinyt ahdistua asiasta vasta ainakin viimeiset 10 vuotta, mutta loppupeleissä, en sitten tuntenutkaan äkisti oloani mitenkään erilaiseksi. Enkä saanutkaan ryppyjä yhdessä yössä. Jipii!

Vietin viime viikolla hiljaiseloa, kun sain torstaiksi jonkun ihmeellisen superflunssan, joka iski aivan yhdessä yössä. Se kesti päivän ja olikin perjantaiksi jo melkein poissa. Perjantain olinkin jo aiemmin pyytänyt vapaapäiväksi ja tarkoitukseni oli mennä aamulla labraan, mutta peruin sen torstaina, kun luulin, että olisin flunssan kourissa ainakin viikon. Perjantaina Mike yllätti antamalla syntymäpäivälahjan jo päivän verran etukäteen...

Tietokonepeli! Jes! Nyt varmaan siellä ainakin JOKU pyörittelee silmiään ja miettii, että mikä ihmeen lahja tuo nyt on ja eikö nyt jotain romanttisempaa voisi olla jne jne... mutta ei. Paras lahja aikoihin, jos ihan rehellisiä ollaan!

Sain kuin sainkin siis lahjaksi GuildWars 2-tietokonepelin (MMO), jota olen himoitsevasti katsellut pidemmän aikaa, mutta johon ei vaan koskaan muka ollut varaa investoida. Tästä varmaan nyt sitten arvaattekin, mitä tein suunnilleen koko viikonlopun? Söin myös terveellisesti pizzaa ja kävin Daddy's Dinerissa juhlistamassa syntymääni ja Miken "nimipäivää" - eli toisin sanoen pistettiin elämä aivan risaiseksi... Onneksi kuitenkin vain tilapäisesti.

Syy siihen, miksi Mike halusi ostaa minulle tuon pelin oli siinä, että päässäni suunnilleen napsahti poikki jokin piuha ehkä kaksi viikkoa sitten. Elämä on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin ja tuntuu, että koskaan ei ole aikaa itselle ja niille asioille mitä haluaisi tehdä, eikä missään ole mitään järkeä. Olen ollut hurjan stressaantunut ja turhautunut, enkä ole oikein saanut aikaan mitään, mitä ei ole ollut pakko saada aikaan. Mike halusi, että minulla olisi jotain uutta kivaa, jonka kanssa viettää aikaa ja pelin lisäksi hän onkin myös siivonnut ja laittanut ruokaa, että saisin "vaan olla", kun tulen töistä ja nollata vähän aivoja. Ihanaa.

Tämä vuosi on ollut ihan hurja. Elämässäni on tapahtunut enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin, niin hyvässä kuin huonossakin mielessä. Tuntuu, että vastahan oli kevät ja me muutettiin tähän uuteen asuntoon, mutta nyt saakin aamulla jo kaivaa kevyttoppista vaatekomerosta... Minne tämä aika menee?