HUOMIO!

Kyllä, olet jokseenkin väärässä paikassa. Tuo inne-j.blogspot.fi -osoite aiheutti jos jonkinlaisia ongelmia erilaisten lisäosien toiminnassa, joten vaihdoin uudelle blogille vanhan osoitteen ja heitin uuden osoitteen tänne vanhaan. Pahoittelen sekaannusta!

UUSI blogi löytyy siis edelleen täältä.

Taas mennään

Olen taas muuttanut. Ihan vaan blogissa. Tuntuu, että uutta alkua tarvitaan taas, koska vuosi on ollut niin raskas ja monipuolinen. 

Pitemmittä puheitta, klikkaa itsesi uuteen osoitteeseen:

Luvassa on päivittäisiä postauksia elämästä(ni), meikeistä, kauneudesta, vaatteista, sekä kulloinkin minua kiinnostavista asioista, sekä tietenkin myös valokuvia. Tervetuloa - tuo kaverisikin!

Blogipohdintaa

Säännöllisin väliajoin tulen miettineeksi blogiani, sen lukijoita ja sisältöä. En ole koskaan tarkasti ajatellut sitä, minkä tyyppinen blogini on tai mistä kirjoittaisin milloinkin ja mihin osa-alueeseen haluaisin keskittyä. Niinpä, blogini onkin ollut sekalainen katsaus kaikkea mitä sekalainen elämäni pitää sisällään. Pidän bloggaamisesta kovasti, mutta juuri tämän sekavuuden takia tunnen usein olevani hieman hukassa sen suhteen, mitä olisi järkevää tehdä. Usein tunnen olevani blogini kanssa todella yksin... Aiemmassa blogissani lukijoita (tai ainakin lukijoiksi rekisteröityneitä) oli ihan kivasti, tosin kuitenkin vähän jopa Suomen mittakaavassa. Nykyisin lukijoita on kourallinen tai pari. Olisi mukavaa saada niitä enemmänkin, mutta uskoisin, että ongelmana tässä on se, että blogimaailmassa nk. menestyäkseen täytyisi blogilla olla jokin yhteneväinen linja ja yhteneväistä sisältöä.

Omassa blogissani olen aina vaan kirjoitellut siitä, mitä mieleen sattuu tulemaan ja näin ollen aiheet ovat vaihdelleet arkisesta elämästä kosmetiikkapostauksiin ja miksei sisustukseenkin. Huomaan itse seuraavani (joskin ehkä laiskanlaisesti) lähinnä muoti- ja kauneusblogeja, mutta nauttivani myös blogeista, joissa kirjoittaja kirjoittaa arjestaan ja elämästään. Aionkin nyt laajentaa blogien lukemista uusiin tuttavuuksiin (ehdotuksia otetaan vastaan) ja kenties aloittaa uuden (?) blogin pelkästään jonkin tietyn aihealueen sisällä. Aion kuitenkin jatkossakin pitää tämän blogini hengissä ihan vaan omien juttujeni taltioimisen kannalta.

Ilmoittelen, kun on jotain ilmoiteltavaa!

MUA - Makeup Academy

Eilen suuresti odottelemani kosmetiikkatilaus Englannista saapui! Tilasin viime viikolla MUA Makeup Academy Storesta kasan meikkejä ja eilen paketti odotteli minua kotona, kun selvisin kotiin. Paketti oli tuotu Miken ollessa kotona aamusella. Oli kuin joulu olisi tullut, kun pääsin paketin kimppuun!

Paketista paljastui: luomiväri/häivytyssivellin, From Dusk Till Dawn -luomiväripaletti, Power Pout -huulipuna/-voide, Undress Your Skin -highlighter,  Mosaic Blusher English Rose -poskipuna, Scarlett -huulipunakolmikko, vaaleanpunainen huultenrajauskynä, sininen silmänrajauskynä, ruskea silmänrajauskynä.

Luomiväripaletista löytyy aivan ihania sävyjä - sekä neutraalit arkisävyt, että intensiivisemmät, juhlavammat sävyt. Tuo turkoosi on aivan upea! Luomiväreistä tuntuu löytyvän pigmenttiä mukavasti. Tänään testasin aamulla paletin ylärivin oikeanpuolimmaista, sekä sen vieressä olevaa nappia ja sain niillä aikaan mielenkiintoisen kokonaisuuden. Tuo ensin mainittu väri on ihanan persikkainen ja sen vieressä oleva sävy antaa pehmeän kanervaan tai luumuun taittuvan sävyn. 

Aamulla kylpyhuoneessa.

 

Ylläolevassa kuvassa päivän työ-look. Kasvoilla Lily Lolon lisäksi mainitsemani kaksi MUA:n 2 luomiväriä, ruskea MUA silmänrajauskynä, highlighteria kevyesti, MUA English Rose -mosaiikkiposkipunaa, sekä Scarlet -huulipunakiekon persikkaisin sävy, joka näyttää aika pinkiltä, mikä johtunee voimakkaan pigmenttisistä huulistani. Punassa itsessään ei ole huimasti pigmenttiä, mutta tuntuu huulilla ihan voiteelta, hetken oltuaan...

vas. Luomiväri-/häivytyssivellin / oik. meikkikynät

Undress Your Skin Highlighter

Scarlett -huulipunatrio

vas. Scarlett -huulipunatrio, oik. mosaiikkiposkipuna

Power Pout -huulimeikkikynä

Kaikki tämä maksoi piirun verran vaille 30 euroa + toimituskulut, joten koko hommalle jäi kotiin kuljetettuna hintaa alle 35 euroa. Tilaan ehdottomasti uudelleen, koska olen erittäin tyytyväinen tuotteisiin ja mielestäni niiden pakkauksetkin ovat yksinkertaisuudessaan tyylikkäitä. Erityisesti plussaa saa se hieno idea, että meikkikynissä oli teroitin korkeissa mukana (silmänrajaus/huultenrajaus)! Luomiväreissä on pigmenttiä, sivellin oli unelman pehmeä, poskipuna kalpealle iholleni täydellinen aavistus väriä, korostuspuuteri (highlighter) sopivan vaalea, eikä mikään glitterinen ja tuohon jättikokoiseen huulimeikkikynään rakastuin heti! Huulimeikkikynässä kun on aivan ihana piparmintun tuoksu ja se tuntuu huulilla viilentävältä - ihana aamun piristys! Myös trio-huulipunat osoittautuivat hyviksi ja sopivan pigmenttisiksi - vaaleanpunaisessa sitä oli yllättävänkin paljon. Myös silmänrajauskynät tuntuivat laadukkailta ja sopivan pehmeiltä. Sininen oli upean intensiivinen.

Seuraavassa blogiarvonnassa arvotaankin sitten meikkituote MUAlta! Selailen tässä vähän kauppaa ja katson mitä kivaa sieltä löytyisikään... MUAn tuotteet ovat myös heidän sivujensa mukaan eläinkokeettomia, eikä edes raaka-aineita testata eläimillä. Siitä plussaa!

Paras (kosmetiikka)ystäväni, Lily Lolo

Muistattekin ehkä, miten hurahdin kesällä mineraalimeikkeihin? Noh, Bare Minerals oli vasta alkusoittoa. Uskoin kuitenkin niitä, jotka suosittelivat minulle Lily Loloa ja niinpä jo ennen Bare Minerals -pakettien loppua, tilasin Briteistä (Lily Lolon kotimaa) itselleni vaaleimman mahdollisimman sävyn mineraalimeikkipohjaa (Porcelain) ja puuterin (Translucent Silk) ja jäin odottelemaan. Feel Unique toimitti paketin alle viikossa kotiin saakka ja yllätyinkin iloisesti siitä, miten suuria pakkaukset olivat - verrattuna Bare Mineralseihin.

Jo ensimmäinen kokeilu kertoi, että ainakin omalla kohdallani Lily Lolo hakkaa kalliimman kilpakummaninsa mennen tullen. Viimeinkin vaalein sävy, joka on tarpeeksi vaalea minulle! Uskomatonta! Kasvoni näyttivät ensimmäistä kertaa aivan täysin luonnollisilta ja mattapintaisilta - mutta silti eläväisiltä. Puuteria en olisi oikeastaan tarvinnutkaan, mutta olen sitä käyttänyt kuitenkin, koska se lisännee meikin pysyvyyttä ja heleyttää ihoa entisestään. L'Orealin Studio Secrets Primer -pohjustustuotetta laitan vain nenän alueelle, missä huokoset ovat suurimmat.

Lily Loloa olen nyt käyttänyt päivittäin 2 kk ajan ja ihoni on voinut hyvin ja näyttänyt luonnolliselta. En tajua, miten selvisin melkein 15 vuotta ilman jotain tällaista tuotetta? Hirvittää ajatella, miten eriparinen kasvojeni iho on ollutkaan kaulaan verrattuna...

Parasta Lily Lolossa on luonnollisuuden ja laadun lisäksi myös eläinkokeettomuus, sekä edulliset hinnat. Isokokoisien purnukoiden hinnat pyörivät n. 15 euron kieppeillä ja voisin epäillä tuon meikkipohjan kestävän minulla päivittäisessä käytössä (kun käytän sitä myös pikkuvirheiden peittämiseen) ehkä 4-5 kk. Erittäin edullinen siis! Puuteri varmaan tulee kestämään vuoden, sitä käytän sen verran niukasti. Olen vakavasti harkinnut myös muiden sarjan tuotteiden tilaamista, kuten herkullisen näköisten poskipunien kokeilua...

Kenelle suosittelisin Lily Loloa? Kaikille. Mikäli ihossasi on paljon peittämistä, suosittelisin myös Lilyn peitetuotteen hankintaa, sillä pelkkä meikkipohja peittää punaisuutta kohtalaisesti ja hieman tummat silmänalusetkin ihan mukavasti. Tätä on oikeastaan mahdotonta kipata kasvoille liikaa. Lilystä löytyy myös meille kalpeanaamoille hyvin sävyjä, joten suosittelen sitä myös niille, jotka eivät tunnu löytävän sopivan väristä meikkivoidetta mistään. Suosittelen jotain pohjustustuotetta, mikäli huokoset ovat ongelmasi, mutta yleisesti ottaen meikki pysyy hyvin, vaikka kastuisitkin vähäsen tai hikoilisit, joten normaali-ihoinen pohjustuksia tuskin kaipaa.

On ihanaa, kun iho tuntuu viimeinkin kasvoissa yhtä luonnolliselta meikin jälkeen, kuin miltä vaikkapa käsieni iho tuntuu. Ennen kasvoni jäivät aina jotenkin tahmeiksi ja epämiellyttäviksi!

Hyvää alkuviikkoa kaikille!

Huom. Lily Loloa saa edullisesti tilattua myös Suomesta, esim. Pretty.fi:stä.

Onnettoman päivän onnekas ilta

Huh, mikä päivä! Jos tänään olisi ollut liukasta, en nyt istuisi varmaankaan tässä bloggaamassa, vaan olisin liiskana rekan kyljessä. Kävi nimittäin niin, että kun olin matkalla takaisin töistä kotiin ja ajoin tapani mukaan valtatietä, huomasin hyvän matkan päässä rekan lähestymässä risteystä, josta pääsee valtatien yli toiselle puolelle. Rekka pysähtyi ja jäi seisomaan risteykseen, jatkoin ajamista normaalisti - sateessa, 70km/h (rajoituksen mukaan). Ollessani melkein jo risteyksessä, rekka päätti yllättäen pönkäistä eteeni! Sain lyödä jarrut pohjaan, jotta sain auton pysähtymään pari metriä rekan kyljestä... Tunninkin kuluttua vielä sydäntä hieman tykytti...

Työpäivä puolestaan oli erittäin kiireinen ja stressaava, mutta piristin itseäni ajatuksella siitä, että töiden jälkeen saan hakea Elloksen paketin ja tiedän, että siellä on ainakin yhdet täydellisesti istuvat farkut - koska tilasin samanlaiset jo kesällä. Nyt kun koiran trimmauttamisen ja syömisen jälkeen pääsin viimein paketin kimppuun, sieltä paljastuikin yhtä sun toista tosi kivaa!

Pieces-kaulakoru olikin juuri niin ihana kuin ajattelinkin, joten se pääsee varmasti ahkeraan käyttöön! Muita ostoksia oli mm. mustat (!) farkut pienellä bootcut-leikkauksella, sekä samanlaiset tummansinisenä (tällaiset ostin yhdet jo kesällä ja ihastuin, mutta koska äiti lyhensi lahkeet, ovat ne talven korollisten kenkien kanssa hieman hölmön mittaiset), yksinkertainen musta mekko, jossa taakse solmitaan pieni nauha ja jonka sisuksista löytyy jopa hiven tylliä (!), 3 t-paitaa, joissa kaikissa paljetteja (koska olen nykyään harakka), sekä petrolinsininen neuletakki. Mukana oli myös pari hyvää alennusta, tosin tässä tuotteet ilmoitettu normaalihinnoin.

Punainen t-paita tuntuu kovin jouluiselta ja yhtäkkiä vieraalta, koska vaikka rakastankin punaisia hiuksia, en käytä punaisia vaatteita, koska käytin niitä aivan liian ahkerasti lukiossa ja hieman sen jälkeen. Omistin jopa kirkkaanpunaiset "laskuvarjokangashousut" - huhhei. Kermanvaaleana sama paita on oikein kiva, tosin sen verran ohuehkoa materiaalia, että saatan kokea tarpeelliseksi laittaa sen alle topin. Ehdoton suosikkini paidoista on tuo violetinsininen t-paita, joka luonnossa on kyllä enemmänkin violetti kuin millään tavalla sininen. Siitä tuli heti kerrasta tämän hetkinen suosikkini - toisen sinisen puseron rinnalla, josta koitan muistaa ottaa kuvan jossain vaiheessa.

Tilasin neuletakin isommassa koossa, kuin mitä olisi ollut tarve, koska pelkäsin sen olevan kovin kinttana, mutta takki onkin melkoisen valtaisa, joten en ole aivan vielä päättänyt vaihdanko sen kokoa pienempään... Mielestäni neuletakki saa kyllä olla melko "runsas".

Olen myös pitkään haaveillut monipuolisesta mekosta, jota voisi pitää myös töissä ja jopa talvella. Tämä musta mekko on ehdottomasti juuri sopiva, mutta sen saa halutessaan juhlavammaksikin. Todella hyvä malli tällaiselle takamuksekkaalle naisihmiselle... Haluaisin mielelläni samanlaisen viininpunaisenakin, mutta ei taida budjetti kestää...

Ostos(keskus)ahdistus

Kävin viime viikon perjantaina äidin ja Miken kanssa ensimmäistä kertaa elämässäni Ideaparkissa, mikä aiheutti suurta hämmästystä työkavereiden keskuudessa - olenhan sentään asunut Tampereella suunnilleen yhtä kauan kuin mitä Ideapark on ollut olemassa. Suomalaisissa ostoskeskuksissa on muutenkin aina tullut käytyä melko niukasti, pieniä kun keskimäärin ovat, noin niinkun Usan ostoskeskuksiin verrattuna. Tampereella tulee useimmin käytyä Koskikeskuksessa, jossa normaalipäivänä on vielä ihan siedettävä meininki. Normaalipäivällä tarkoitan nyt esim. arkipäivää keskellä viikkoa, enkä mitään tapahtumapäivää tai lauantaita.

Ehkä olen liian kauan ollut lähinnä kotona nysväävä nörtti, mutta en mitenkään viihdy valtavien ihmismassojen joukossa julkisilla paikoilla. Ulkona en ahdistu, mutta esim. pienissä liikkeissä, jotka ovat täynnä porukkaa... Ugh. En nyt sentään koe mitään "hikisten käsien syndroomaa", mutta ei siinä tungoksessa tee mieli edes katsella mitään.

Ideaparkissa oli paljon väkeä. Liian paljon väkeä. Olihan syyslomaviikko ja vielä perjantaikin. Ideaparkissa oli myös paljon liikkeitä, jotka tuntuivat olevan suunnattu 10-15 vuotta nuoremmille neitokaisille, kuin mitä itse olen. Niin ja luonnollisesti niille XS ja S -kokoisille neitokaisille. Äidin seurana kävin sellaisissakin liikkeissä, joihin en normaalisti koskaan eksyisi ja yksi niistä tuottikin tulosta - nimittäin VeroModa, jossa en ole käynyt sitten teinivuosien. Sieltä ostin itselleni mitä pehmeimmän ja ihanimman neuletakin - uskomatonta. Sieltä tarttui mukaan myös kauan kaipailemani uusi lompakko (Pieces), jonne kännykkänikin mahtuu - kätevää lounaalle mennessä.

Noin muuten reissuni saldo jäi niukaksi. Lähinnä tuskailin väenpaljoutta ja pienikokoisia vaatteita, jotka voisivat ehkä mahtuakin päälleni, mutta näyttäisivät hirveiltä. Tunnustan tosin, että ostan usein liian isoja vaatteita... Oli miten oli, ostin vielä iiihanan voimakkaan violetin tuubihuivin (eikö se tuubihuivi ole, sellainen päätön?), joka nyt on akryyliä, mutta vitosen maksaneena, menkööt. Se löytyi H&M:ltä. Yhteensä siis sain retkelle kulumaan n. 55 euroa, mikä ei ollut paha. Mike puolestaan tyhjensi tilinsä ostelemalla vaatteita. Hänellä on nyt jokin tyyliuudistus meneillään, haluaa kuulemma näyttää aikuisemmalta, eikä miltään teinipojalta. Tämä tarkoittaa neulepaitoja, kauluspaitoja ja pikkutakkeja. Mikäpä siinä. Koskahan itse aikuistuisin?

Onneksi on nettikaupat. Voi rauhassa kotoa klikkailla tavaraa koriin, ilman että tarvisi taistella tungoksessa ja hikoilla sovituskopeissa. Tilasinkin sitten Ellokselta jos jonkinlaista sunnuntai-illan kuluessa ja odottelen Express-pakettiani saapuvaksi, ehkä jo huomenna. Saa nähdä löytyykö sieltä mitään sopivaa... Laitoin myös tilauksen MUA:lle, eli Makeup Academylle, johon törmäsin aivan sattumalta - ja jonka hintoihin rakastuin. Saa nähdä millaista laatu on! Jos tuotteet ovat kelpokamaa, saatan ehkä tilata sieltä jotain seuraavaan blogiarvontaan...

Oodi ilolle

Oodi ilolle

Nihkeästi startannut tiistai lähteekin tällä hyvin käyntiin. Yllättäen alkoi tehdä mieli lähteä klassisen musiikin konserttiin. Sen sijaan lähden töiden jälkeen taichin ihmeelliseen maailmaan...

Game of Th...wait, what?

20v vs. 30v

Pitäneekö paikkaansa?

Itse olen tainnut kyllä nauttia päikkäreistä ihan 20-vuotiaanakin...

Viikonloppusairastaja

Huomenta täältä sängyn pohjalta. Kirjaimellisesti. Onnekkaana, menin voittamaan lipun I love me - messuille, mutta luonnollisesti olenkin sitten viettänyt (vaihteeksi) aikani lähinnä sängyssä torstai-illasta alkaen. Flunssa. TAAS. Alan olla aika kypsä jatkuvaa "melkein sairastelua", joka sitten kivasti aina juuri viikonlopuksi muuttuu ihan kunnon sairastamiseksi. Nytkin niistin, yskin ja aivastelin koko viikon ja vedin vitamiineja, mutta torstai-illaksi ääni oli mennyt, vessapaperirulla oli niistetty ja v*tutus hankittu.

Olisin halunnut siis lähteä messuille (vaikka olisinkin siellä kauniiden ihmisten keskellä todennäköisesti ahdistunut), mutta nyt kävi näin.

Huomenna lääkärin on määrä soittaa minulle n. viikko sitten otettujen kokeiden tuloksista... Muuten jo saamani tulokset näyttivätkin hyvältä, mutta tulehdusarvot olivat vieläkin korkeammalla kuin yleensä. Jo vuosia ne ovat kertoneet tulehduksesta, olinpa kipeä tai en, mutta lääkäreitä ei ole kiinnostanut tutkia sen kummemmin. Seuraavaksi suuntaan kyllä yksityiselle.

Neon Jungle - Trouble (perjantain biisi)

Nautinto odottaa

Tilasin makuja, joita lähi-Prisma ei (ikävä ja ihme kyllä) tarjoa... nammmm...

Olen kolmekymppinen...

...mutten enää sinisilmäinen?

Oli miten oli, vanhenin tuossa viikonloppuna ja mittariin räsähti pyöreät 30. Olinkin ehtinyt ahdistua asiasta vasta ainakin viimeiset 10 vuotta, mutta loppupeleissä, en sitten tuntenutkaan äkisti oloani mitenkään erilaiseksi. Enkä saanutkaan ryppyjä yhdessä yössä. Jipii!

Vietin viime viikolla hiljaiseloa, kun sain torstaiksi jonkun ihmeellisen superflunssan, joka iski aivan yhdessä yössä. Se kesti päivän ja olikin perjantaiksi jo melkein poissa. Perjantain olinkin jo aiemmin pyytänyt vapaapäiväksi ja tarkoitukseni oli mennä aamulla labraan, mutta peruin sen torstaina, kun luulin, että olisin flunssan kourissa ainakin viikon. Perjantaina Mike yllätti antamalla syntymäpäivälahjan jo päivän verran etukäteen...

Tietokonepeli! Jes! Nyt varmaan siellä ainakin JOKU pyörittelee silmiään ja miettii, että mikä ihmeen lahja tuo nyt on ja eikö nyt jotain romanttisempaa voisi olla jne jne... mutta ei. Paras lahja aikoihin, jos ihan rehellisiä ollaan!

Sain kuin sainkin siis lahjaksi GuildWars 2-tietokonepelin (MMO), jota olen himoitsevasti katsellut pidemmän aikaa, mutta johon ei vaan koskaan muka ollut varaa investoida. Tästä varmaan nyt sitten arvaattekin, mitä tein suunnilleen koko viikonlopun? Söin myös terveellisesti pizzaa ja kävin Daddy's Dinerissa juhlistamassa syntymääni ja Miken "nimipäivää" - eli toisin sanoen pistettiin elämä aivan risaiseksi... Onneksi kuitenkin vain tilapäisesti.

Syy siihen, miksi Mike halusi ostaa minulle tuon pelin oli siinä, että päässäni suunnilleen napsahti poikki jokin piuha ehkä kaksi viikkoa sitten. Elämä on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin ja tuntuu, että koskaan ei ole aikaa itselle ja niille asioille mitä haluaisi tehdä, eikä missään ole mitään järkeä. Olen ollut hurjan stressaantunut ja turhautunut, enkä ole oikein saanut aikaan mitään, mitä ei ole ollut pakko saada aikaan. Mike halusi, että minulla olisi jotain uutta kivaa, jonka kanssa viettää aikaa ja pelin lisäksi hän onkin myös siivonnut ja laittanut ruokaa, että saisin "vaan olla", kun tulen töistä ja nollata vähän aivoja. Ihanaa.

Tämä vuosi on ollut ihan hurja. Elämässäni on tapahtunut enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin, niin hyvässä kuin huonossakin mielessä. Tuntuu, että vastahan oli kevät ja me muutettiin tähän uuteen asuntoon, mutta nyt saakin aamulla jo kaivaa kevyttoppista vaatekomerosta... Minne tämä aika menee?

Lit: 24 Paper-Like Lanterns

Lit: 24 Paper-Like Lanterns by polyvore-editorial featuring george nelson lighting

Office Chic

Office Chic by somewhereforward featuring a white polka dot sweater

Pohjanmaalla

Ajelimme eilen Pohjanmaalle vaihtelevissa sääolosuhteissa hissukseen. Ihailin matkalla kaunista alkavaa ruskaa ja olisin kovasti halunnut pysähtyä napsimaan kuvia, mutta lähdimme sen verran myöhässä matkaan, että oli melkein pakko vain paahtaa menemään. Pysähdyimme kuitenkin pikaisesti Juustoportissa hakemassa vähän Suomen Parasta Juustoa (tai ainakin niin siinä väitettiin) sekä kotijuustoa. Söimme myös pienet annokset kallista paikallista jäätelöä ennen matkan jatkumista. Milokin sai hieman oikoa jalkojaan ja pissiä ainakin kolmeen puskaan... Olisipa mukavaa jos olisi hieman ollut enemmän aikaa eilen ja tänään, jotta oltaisiin ehditty vaikka käväistä Hiidenkirnua katsomassa.

Illalla kävimme vielä viemässä hautausmaan enkelipatsaalle kynttilän (kuva) isälle.

Se Kaulakoru

Hyppy näyttävien kaulakorujen maailmaan - check!

PS. Tuo takki on aivan huippulämmin ja nuo housut nyt vaan ovat "cool".

Lihavan kalliit vaatteet

Pusero 54,95 €
Housut 109,95 €
Kaulahuivi 19,95 €

Takki 109,95 €

Tarkoituksenani oli kirjoittaa pidempikin postaus aiheesta, jota täällä jo hieman sivusin ja josta mainitsin jokin aika sitten englanninkielisessä muoti-/kauneushenkisessä blogissani kirjoitin, mutta First Class Ticketin Emmi ennätti ensin ja hyvä niin, koska hän sanoi kutakuinkin sen, mitä itsekin olisin halunnut sanoa! Emmi sanoi, että meillä ("lihavilla" tai lihavilla) on tyyli, joka ei ole meidän. Uskon, että tämä on monenkin kohdalla niin totta, kun tungetaan vaan itsemme niihin vaatteisiin, jotka nyt sattuu mahtumaan päälle. Suosittelen lukemaan tuon postauksen, sillä siinä on ajattelemisenaihetta itse kullekin!

Joku tuolla Emmin blogissa oli jo avautunut (anonyymisti tietenkin) mm. siitä, miten lihaville on kallista tehdä vaatteita, minkä vuoksi lihavien vaatteetkin maksaisivat enemmän. Miten kuitenkin on mahdollista, että XS-XL koot maksavat täsmälleen saman summan, vaikka siinäkin koon XS ja XL välillä on melko paljon eroa kankaan määrässä? Miksi sitten XXL olisi 20-50 euroa kalliimpi?

Hyvä esimerkki ainakin omaa mielenrauhaani järisyttävistä hinnoista on Zizzin hinnat. Zizzihän on suurinpiirtein ainoa puhtaasti XL-kokoisiin, nuorekkaisiin, muodikkaisiin ja mielikuvituksellisiin* vaatteisiin erikoistunut liike Suomessa. (*Zizziltä löytyy mielestäni ihan kauniita juhlavaatteita, mutta muuten valikoima on lähinnä tummasävyistä telttaa huonoissa materiaaleissa, sekä h*lvetilliset määrät pillihousuja mitä haastavimmista materiaaleista)

En jaksa uskoa, että Suomessa ei olisi enempää kysyntää isommankokoisille vaatteille. Kyllähän meiltäkin lihavia löytyy ja ymmärtääkseni ihan trendikkäitäkin lihavia? Nuoria lihavia, jotka haluaisivat näyttää nuorilta. Ehkä kysyntää ei ole vielä niin paljon kuin Yhdysvalloissa (siellä yli 20-vuotiaista aikuisista 69.2% on ylipainoisia ja 35.9% vaikeasti ylipainoisia, statistiikka tästä) tai Iso-Britanniassa, mutta kyllä kysyntää on enemmänkin kuin yhden ylihinnoitellun ketjuliikkeen verran. 

Ennen uskottelin itselleni, että täytyyhän Zizzin vaatteiden nyt olla laadukkaita tuolla hinnalla, mutta ikävä kyllä omat, joskin vähäiseksi jääneet, kokemukseni ovat osoittaneet toisin. 

Esimerkkitapaus 1: Valkoinen, pitkähihainen t-paita, joka ensivaikutelmalta oli unelmanpehmeä, mutta jo ensimmäisen käytön jälkeen meni aivan täysin muodottomaksi, nukkaantuneeksi räsyksi, joka päällä kehtaa juuri ja juuri nukkua. Lindexistä olisin saanut parempilaatuisen puolta halvemmalla...

Esimerkkitapaus 2: Nk. välikausitakki, harmaa väriltään, hieman vettä hylkivä, varustettu vetoketjulla, sekä neppareilla. Ensimmäisen viikon aikana toisen rintataskun vetoketju jumahtaa pysyvästi kiinni, eikä taskulla tee enää mitään. Pian takista irtoaa yksi neppari kokonaan. Alkuperäinen hinta 79,90€ - onneksi ostin alennuksesta 39,90, niin v*tutti vähemmän.

Esimerkkitapaus 3: "Perusfarkut". Kiva, tummempi sävy, kerrankin malli, jossa EI ole pillilahkeet. Hinta alennuksen jälkeen n. 60 euroa, pehmeä materiaali. Ostin, koska tarvitsin kipeästi farkut. Käyttö on sitten kuitenkin ollut vähän vähäisempää, koska vyötärö edestä sopisi 7. kuulla raskaana olevalle naiselle, kun taas takaa vyötärö on normaali... hankalat istua.

Oma kipukynnykseni farkkujen hinnoissa on n. 40-60 euroa. 40 euron farkkujen odotan kestävän lähes päivittäistä käyttöä ainakin 6 kk, mutta 60 euron farkuilta odotan jo enemmän. Odotan, että 60 eurolla saan farkut, jotka eivät heti jalassa venähdä pussihousuiksi ja jotka eivät hajoa reisistä heti ensimmäisen kuukauden aikana. En halua maksaa satasta farkuista, jotka eivät kuitenkaan kestä edes vuotta. 

En myöskään ole valmis maksamaan tavallisesta trikoopaidasta 55 euroa - en edes, vaikka siinä olisi pöllö. Mielestäni realistinen hinta olisi tuosta puolet, tai max. 30 euroa. Perussadetakkia muistuttavasta takista voisin maksaa saman verran. Kaulahuivista kympin. Jos kyseessä olisi ihana, paksu, pehmeä, näyttävä ja hyvälaatuinen huivi, voisin maksaa 20-30 euroakin.

Suomessa vaatteet ovat keskimäärin kalliita, kun niitä vertaa esim. juuri Yhdysvaltojen tai Iso-Britannian hintoihin. Hyvänä esimerkkinä NewLook, brittiverkkokauppa, josta tuollaisen Zizzin-tyyppisen trikoopuseron saa hintaan 12-30 euroa ja farkut lähtevät hintaan 15-30 euroa. Aionkin kokeilla sieltä tilaamista seuraavaksi, koska en ole halukas maksamaan Yhdysvalloista tuontitulleja, enkä aio enää edes pyörähtää Zizzissä, sillä se tuntuu ajan haaskaukselta. Tilaan myös reippaasti farkkuja Ellokselta, jossa on laadut ja mallit parantuneet viime vuosien aikana huimasti. 

Olisipa silti mukavaa, jos olisi ihan fyysisiäkin kauppoja, joissa voisi silloin tällöin käydä sovittelemassa ja shoppailemassa... mutta ikävä kyllä tarjonta sillä saralla on todella vähäistä. Kuten jo mainitsinkin, nekin kaupat, jotka myyvät isompia kokoja, tunkevat yleensä nuo vaatteet jonnekin kaupan perälle pariin rekkiin - yleensä ilman minkäänlaisia stailausesimerkkejä tai mitään muutakaan. PLÄÄH!

Mainittakoon vielä, että vaikka kylpisin rahassa, en silti ole tyyppiä, joka haluaisi investoida farkkuihin 100 euroa!

Meikkipussukassani

Ne perusjutut, jotka kulkee mukana töissä ja ostoksilla.

- Vaseliini

- Ripsentaivutin

- Lumenen valopuuteri

- Isadoran huulipunat

- Max Factorin luomiväri
- Rimmelin ripsiväri

- Hugo Boss -vartalovoide
- Kampa!

Meikkipohjan tekemiseen tarvittavaa tavaraa en mahdu kuljettamaan mukana, enkä kyllä tarvitsekaan. Huulipunaa joutuu aina lisäilemään päivän mittaan, muut ovat lähinnä mukana siltä varalta, että jos jotain on jäänyt aamulla laittamatta. Vartalovoidenäytettä (LivBoxista, kuten tuo luomivärikin) kuljetan mukana, koska sillä kosteutuu iho ja se käy täysin myös hajuvedestä!

Rouvan uudet pöksyt

Oli ehkä aivan pakko kotiuttaa nämä housut Lindexiltä eilen, oli sen verran mahtava väri/kuosi/materiaali jne. Olin jo vannonut etten enää koske "pillipöksyihin", mutta näin nämä ja silmissäni mm. mustat nahkasaappaani ja olinkin sitten myyty... Tulevat korvaamaan viime vuonna hankkimani Gossipin viinipunaiset twilli(?)farkut, jotka eivät pysy päällä ilman vyötä ja keräävät itseensä kaikki mahdolliset karvat...

Lindexiltä mukaan tarttui myös 3/4-hihainen peruspaita mustavalkoisin raidoin ja Seppälästä mukaan lähti (ja heti päälle päätyi) kiva näiden housujen väriin sopiva villatakki. Voisin ostaa samaisen takin vielä kyllä parissa muussakin värissä... Tuntuu laadukkaalta (ei ole akryyliä) eikä vaikuta venähtävän käytössä. Akryylihän se on ihmisen pahin vihollinen - ainakin jos sattuu pitämään kestävistä vaatteista, mutta todella paljon kaikki "kivannäköinen" paljastuu akryyliseksi ja jää sitä myötä kauppaan. Koskikeskuksen Seppälän "plussakoon" osasto (tai siis lähinnä n. 2,5 metrin mittainen seinänpala ja joku 3 hyllykköä/rekkiä) on aina ollut pettymys, mutta siellä pitää silti välillä käydä. Onneksi nyt löytyi joku helmikin! Netissä näyttää olevan Seppälän sivuilla kaikkea kivaa, mutta todellisuus on jotain aivan muuta. Lisäksi Seppälän plussamallistoa vaivaa sama ongelma kuin niin montaa muutakin - niistä ei voi ostaa puseroita ihmiset, joiden vartalonrakenne ei ole järisyttävän rintava, mutta lantioton ja vailla takamusta. Rinnuksista puseroihin mahtuu kaksi Jenniä, lantiolta pusero ei mene päälle laisinkaan... Ja kyllä, vika on vaatteissa, ei minussa! (heh...heh...)

Koskikeskuksen Zizzissä en edes käynyt, koska olen kypsä koko puljuun. Olen kypsä niihin järkyttäviin hintoihin ja siihen, että ainakaan oman kokemukseni mukaan tuo hinta ei todellakaan kerro laadusta mitään. Olen myös kypsä siihen, että ainakaan Tampereella liikkeisiin ei juuri oteta kuin pillifarkkua pillin perään ja muutenkin ovat niin ihastuneet siellä niihin pilleihinsä, että jos asiasta laittaa palautetta tyyliin "olisi kiva saada jotain muutakin mallia", niin vastaus on useinmiten se, että "voisit yllättyä miten monelle vartalotyypille pillihousut sopivatkaan!" tai "ne korostavat kivasti kaikenlaisia kurveja!" ... Argh! Tämän naisen kurvit kyllä korostuu ilman apuvälineitäkin!

Noin muuten Koskikeskuksesta tarttui mukaan koruja, sekä pakolliset kosmetiikkahankinnat The Body Shopista. Samalla reissulla ostin myös siskolle syntymäpäivälahjan. Koruja aion esitellä kohta puoliin, olen nimittäin niistä kovin innoissani! Samalla uskon löytäneeni vihdoin oman tyylini, mikä onkin jotain aika huikeaa, tässä 30 ikävuoden kynnyksellä...

Uusi tukka

Tänään olikin sitten aika käydä pitkästä aikaa kampaajalla! Sen kunniaksi hiuksista lähtikin sitten n. 10-15 cm ja ilma muuttui melkoisesti. Nuori, mukava kampaajatyttö teki oikein hyvää ja tarkkaa työtä Prisman parturi-kampaamossa. Tuntuu vaan oudolta olla näin lyhyellä, kevyellä ja sileällä takana, etenkin kun olen näyttänyt viimeiset viikot lähinnä peikkotytöltä.

Päätin myös viikonlopun kunniaksi lakata kynteni glitterin kera (kuvat instagramissa). Kaivoin kynsilakkakokoelmani uumenista vuosia vanhan (mutta ehkä kerran, jos sitäkään, käytetyn) OPln tumman viininpunaisen kynsilakan nimeltä We'll always have Paris ja yhdistin sen keväämmällä Gina Tricotista ostamaani violetti-voittoiseen glitter-Iakkaan. Tykkään lopputuloksesta kovasti!

Huomenna aion mennä pyörähtämään kaupungilla hankkimassa pari olennaista juttua ja ehkä jotain vähän vähemmänkin olennaista?

Syksyn himotuimmat kosmetiikkapuolella

Kokosin Polyvoren avulla muutamia omia tämän syksyn himotuimpia kauneustuotteitani. Aloitinkin jokin aika sitten ihan kevyesti kuvapainoitteisen "kauneus- & muotiblogin" Tavallisen kaunis, jossa tämäkin kollaasi näkyy. Mitäpä muuten luulette, olisiko siinä mitään ideaa, jos alkaisin ihan tässä blogissa jauhamaan kauneus- ja muotijutuista? Onhan noita aina silloin tällöin ollut, mutta kutsumusta olisi kirjoitella niistä hieman enemmänkin... Ja olisihan se kätevää pitäytyä yhdessä blogissa...

Oli miten oli, SYKSYN HIMOTUIMMAT! Olen jo pitkään katsellut himoitsevasti upean metallinhohtoisia silmämeikkikyniä ja itseasiassa tänään lankesinkin ostamaan metallisimman vihreän, mitä satuin pikavilkaisulla Prismasta löytämään - siitä lisää tuonnempana, mikäli se osoittautuu yhtä metalliseksi silmissä, kuin mitä toivon! Yllättävän hankalaa muuten löytää metallisia silmämeikkikyniä, vaikka metallinhohtoiset rajaukset tuntuvatkin nyt olevan kovasti muodissa. Ehkä ne tehdään muilla tuotteilla kuin kajaleilla? Vinkkejä otetaan vastaan!

Seuraavaksi himotuimmat -listalleni kuuluu myöskin nyt kovin trendikkäät tummahkot, marjaisat huulipunat. Olen aivan rakastunut huulimeikkikyniin, tuollaisiin pulskiin, kuten kuvassa, enkä nyt muuta enää haluaisi käyttääkään! Koitankin tässä juuri arpoa sopiiko marjahuulet uuden hiuskuontaloni kaveriksi - värjäsin nimittäin "luottoväriini", eli punaiseksi, kuten kuvastakin näkyy!

Ah, olo tuntuu niin omalta punaisessa... miksi en vain pysy siinä? Aina välillä on pakko koittaa palata omaan väriin tai pyrkiä väkisin pois punaisesta... mutta punatukkaisena olen aina saanut parhaat kohteliaisuuteni, joten ehkä tämä vaan on se -minun juttuni-. Miken ensireaktio oli suupielet korvissa lausahdettu "Wau" - ja se ei voi olla huono merkki!

Punaiset hiukset olivatkin jotain, mikä myös pääsi himotuimpien joukkoon, kuten huomaatte. Värjäsinkin itseasiassa juuri tuolla kollaasin värillä. Lopputulos oli tummempi kuin odotin, vaikka toisaalta minun kannattaisi ehkä jo oppia odottamaan hieman tummempaa lopputulosta, koska niin tuntuu käyvän aina, olipa väri mikä hyvänsä! Bongasin jo pari päivää sitten tuon Love Apple -nimisen sävyn ja päätin silloin, että ostan sen ensi tilassa... Enkä kadu!

Metallisävyissä on nyt kai jokin erityinen viehätyksensä, kun himoitsen niitä kosmetiikkapuolen lisäksi myös vaatteisiin. Ja mitä kynsilakkoihin tulee... noh, metalliset glitterit ja ihan kokonaan metalliväriset lakatkin houkuttelevat kovasti ja ne pääsitävätkin molemmat tähän himotuimpien tuotteiden joukkoon...

Vartalotuotteista himoitsen kokoelmiini The Body Shopin Chocomania -sarjan suihkusaippuaa ja vartalovoita, sillä tuoksu tuossa sarjassa on aivan mielettömän herkullinen. Suosittelen kokeilemaan!

 

Mitä te himoitsette tänä syksynä, mitä kosmetiikkaan tulee?

Blogihaaste!

Sain Naturoiselta minulle uudesta blogista nimeltä Päivänkakkaroita ja vesisadetta blogihaasteen, jollaisen olen tehnyt joskus ennenkin, mutta wanhan blogin puolella. Haasteet on aina kivoja ja tällä kertaa päätin samalla laajentaa blogimaailmankuvaani kaivelemalla haastettavaksi minulle uusia, mielenkiintoiselta vaikuttavia blogeja!

Haasteen säännöt:
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:

1. Olen juonut teetä (musta Earl Grey ensimmäisenä) aivan pikkulapsesta saakka

ja rakkaus teenjuontiin ei ole vuosien saatossa hiipunut minnekään.

2. Joskus mietin, onko minussa jotain vikaa, kun minua koskettaa eläinten julma kohtelu

paljon suuremmin, kuin ihmisten julma kohtelu. Jotenkin logiikkani on se, että

eläimet ovat aina viattomia - ihmiset välttämättä eivät.

3. En ole laisinkaan aamuihminen. Haluaisin olla, mutta en todellakaan ole.

Yleensä aamuisin minulle ei kannata puhua ainakaan tuntiin sen jälkeen,

kun olen mönkinyt sängystä ylös. Olen oma itseni yleensä vasta puolen päivän jälkeen.

4. Saan parhaat ideani aina myöhään yöllä. Kun pääsen ensimmäisen väsymyskierroksen ohi,

ajatukseni laukkaavat hullun lailla ja energiaa tuntuu olevan vaikka mihin. Olen luovimmillani.

5. Minulla ei ole sitten lapsuusvuosien ollut yhtään varsinaista lempiväriä.

Tumma violetti on yksi niistä harvoista väreistä, joista olen pitänyt jo vuosia

sekä vaatteissa, että kotini sisustuksessa (ja meikeissä).

Lapsena pitkäikäisimmät lempivärini olivat "minttu ja persikka", eli vaalea,

hieman siniseen taittuva vihreä ja hento, lämmin oranssi.

6. Pidän erikoiskahveista (esim. latte kylmänä tai kuumana), mutta en juuri nauti

ihan tavallisesta kahvista, joka yleensä saa vatsani sekaisin. Ostinkin juuri (lähinnä itselleni)

Nescafe Dolce Gusto Piccolo -keittimen, sen ollessa tarjouksessa vaivaiseen 39,90€ hintaan.

Opin juomaan kahveja vasta yli 20-vuotiaana. Kofeiini ei kuitenkaan vaikuta minuun mitenkään.

7. En ole vuosiin käyttänyt korkokenkiä. Joskus parikymppisenä saatoin jopa juosta

10 cm koroissa, mutta nyt jo 3-4 sentin korot tuntuvat hankalilta. Lakkasin käyttämästä

korkoja tavattuani Miken, joka on suunnilleen saman pituinen kuin minä.

Jo 5 cm korot saivat oloni tuntumaan amatsonilta... Mikeä se ei haitannut.

8. Ihailen kauniita kynsilakkauksia, mutta en ikinä jaksaisi väkertää niitä omiin kynsiini,

enkä ikinä suostuisi maksamaan kymmeniä euroja siitä, että joku muu ne minulle lakkaisi.

Niinpä pidän kynteni yleensä lyhyinä ja yksinkertaisina...

9. Rakastan koruja, mutta olen jotenkin todella surkea käyttämään niitä.

Lupasin pari vuotta sitten uutena vuotena, että käyttäisin joka päivä edes yhtä

korua vihkisormukseni lisäksi ja olenkin pysynyt tuossa lupauksessa aika hyvin.

10. Olen auttamattomasti ja parantumattomasti Star Trek -fani.

Olen vuoden aikana katsonut kokonaan seuraavat sarjat:

Star Trek: Next Generation, Star Trek: Deep Space Nine ja Star Trek: Voyager,

sekä 3 elokuvaa. Parhaillaan katson Star Trek: Enterprisen 2. tuotantokautta...

11. Amerikkalaisista juomista Arizona Green Tea on ehdoton suosikkini.

Usassa sitä sai valtavia kanistereita n. 5 dollarilla, 

Suomessa hieman alle puolen litran pullo maksaa saman verran...

Haastajan kysymykset:

1. Lempiruokasi? 

(Isän tekemä) Appelsiinikana riisillä. Kuka sitä nyt tekisi?
(Hyvänä kakkosena lohimedaljongit keitettyjen perunoiden ja kermaviilikastikkeen kera)

2. Mihin haluaisit matkustaa? 

 Irlantiin ja Islantiin ensimmäisenä. Helpompaa olisi kysyä, minne EN haluaisi matkustaa!

3. Varhaisin muisto lapsuudestasi? tai joku varhainen muisto.

Uskoisin, että ensimmäinen muistoni on se, kun vierailin isoisäni luona sairaalassa

ollessani 2-vuotias. Muistan istuneeni isoisän vierellä sängyllä surumielisenä,

koska jotenkin tiesin jo silloin, etten pääsisi koskaan tutustumaan isoisääni kunnolla.

4. Mitä kieliä osaat puhua?

Suomea ja englantia aika tasaväkisesti, ruotsia välttävästi (ymmärrän paremmin kuin puhun),

japanin alkeet ja ymmärrän lukemaani italiaa jonkin verran.

5. Suosikkikirjailijasi?

Terry Pratchett.

6. Elokuva, jonka haluaisit nähdä?

Uusin Star Trek!

7. Tee vai kahvi? Vai joku muu?

Tee voittaa 6-0.

8. Oletko aamuvirkku?

Joo en.

9. Ammattisi?

Olen tällä hetkellä asiakaspalvelupäällikkö.

10. Paras luonteenpiirteesi?

Ehdoton rehellisyys.

11. Opiskeletko? Jos et, mitä  haluaisit lähteä opiskelemaan jos siihen tulisi mahdollisuus?

En täysipäiväisesti. Ilmoittauduin vuosien tauon jälkeen tällä kertaa kansalaisopiston Tai Chi-kurssille.

En haluaisi enää varsinaisesti palata takaisin koulun penkille, koska en siitä koskaan erityisemmin pitänyt,

mutta tulevaisuuden suunnitelmissa on opiskella lisää kieliä, lähinnä japania ja italiaa.

Kysymykseni uusille haastetuille:

1. Miten mieluiten viettäisit sateisen päivän?

2. Pelkäätkö jotain eläintä? Jos, niin mitä?

3. Mikä on suosikkimakeisesi?

4. Jos voisit korjata maailmassa yhden asian, mikä se olisi?

5. Jos voisit muuttaa jotain itsessäsi, mitä muuttaisit?

6. Mitä teknologista vempelettä ilman et osaisi enää elää?

7. Mikä on kaunein paikka Suomessa, missä olet koskaan käynyt?

8. Jos voittaisit 3 miljoonaa euroa lotossa, mitä tekisit?

9. Keräiletkö jotain? Jos, niin mitä?

10. Mitä olet aina halunnut tehdä, mutta et ole uskaltanut / voinut?

11. Jos voisit tehdä tänään ihan mitä tahansa, mitä tekisit?


Haastan seuraavat blogit:

JUST ENJOY THE RIDE (siskontyttöni!)
Tyttö ilman helmikorvakorua
Living up a notch
Fashion Disorder
Laura-Sisko

Love it or leave it

Joppon
Laura let's go
Hanilo

(Nyt ei just pysty kaivamaan 11 blogia, valitan!)

EDIT: Etsin blogeja Blog Lovin'in kautta ja siellä määrät olivat alle 200 lukijaa...
...näemmä joillain on kuitenkin enemmänkin, mutta menkööt!

Auton omistaja

En sitten ostanutkaan samppanjanväristä Jettaa, vaan Volvon, joka tietynlaisella nostalgisuudellaan valloitti heti sydämeni - myös 2500 € alempi hinta hurmasi. Varusteluiltaan Volvo ja Jetta eivät eronneet toisistaan (mitä nyt Jetta oli sisältä modernimpi ja teknisempi), joten päätös oli helppo. Ikäeroa autoilla ei ollut kuin 3 vuotta, mutta Volvoa oli itseasiassa ajettu n. 45tkm Jettaa vähemmän. Kiva kulkupeli! Yllättävää, miten paljon elämää helpottaakaan oma auto (vaikka onhan ne kustannukset...), kun voi mennä ja tulla kuten tahtoo ja työmatkaankin menee vaivainen vartti. Hienoa.

"The Defiant"

Star Trek -faneina nimesimme luonnollisesti auton Star Trek Deep Space 9:n upean avaruusaluksen "The Defiant"in mukaan... Kulkuväline kaipaisi kunnon pesua ja sisätilojen siivousta, mutta siitä huolehtii myyjä vielä piakkoin. Auto kun on tutulta myyjältä, jolta työkaveritkin ovat autojaan hankkineet. Kohta The Defiant pääsee tositoimiin, kun lähden sillä pyörähtämään Pohjanmaalla, kunhan kaikki paperihommat on selvitettynä.

Noin muuten viikko on vierähtänyt aika perus tyyliin, mitä nyt tämä flunssa ei vieläkään oikein ole ottanut lähteäkseen. Nyt kärsitään vielä yskästä ja limasta, mutta muuten olo on parempi. Viikonloppuna tapasin Matkantekijättären kahvittelujen merkeissä ja se oli oikein mukavaa! Jännä juttu, miten sitä voikaan tulla luontevasti toimeen ihmisen kanssa, jota ei ole koskaan ennen tavannut!

Viikonloppuna kävin myös Miken kanssa rautakaupassa, nyt kun sinne pääsee vähän näppärämmin, ja Mike ostikin sieltä itselleen jotain "poikien juttuja".  Muuten elämä on ollut luontaisesti melkoisen työntäyteistä ja maanantainahan aloitin myös työt uudella tittelillä, samassa paikassa kuin ennenkin.

Keskellä viikkoa

Keskiviikko. Olen tänään pukeutunut pilkkuihin ja koristautunut hiuspannalla, josta roikkuu höyheniä. Tykkään pannasta kovasti - etenkin kun ostin sen n. 3 eurolla Korukorusta (Tullintorilla). Sen lisäksi saatoin syödä töissä työkaverin synttäri-Sacher-kakkua palasen... köh.

Olen myös tämän viikon koeajanut vm. 2006 VW Jettaa, joka on kovasti makuuni... mutta kannattaako lähteä ensimmäisen ihastuksen matkaan? Mitä jos se on samppanjan (noin se muka kirjoitetaan), värinen ja ilmastoitu?

Tuikkujen valossa

Kyllä taas räkää riittää... mutta kai tämä tästä. Onneksi on hyvää katsottavaa, lämpimiä vilttejä ja puolukkamehua! Sekä tietenkin tuikkuja pimenevään iltaan... Reippailin myös koiran kanssa pitkän lenkin, koska sää oli niin upea. Saa nähdä pahensiko se oloa vai auttaako raikas ilma?

Kuvia kuluvalta viikolta

Lomalenssu

Kuvissa eilisen tunnelmia, mutta kertonee paljon, että teen tätäkin postausta sängyssä selälläni maaten, toivoen, että en aivasta tabletin päälle...

Tarkoituksenihan oli pitää 2 pv "kesälomaa" tässä torstaina ja perjantaina. Koko alkuviikon sinnittelin töissä hieman alavireisestä kunnosta huolimatta, loma mielessä. Torstaiaamuna kävi selväksi, että ei tätä flunssaa voi välttääkkään... Sain skootterini myytyä ja ajoin sen vielä muutaman kilometrin päähän uudelle omistajalleen (haikeana), jonka jälkeen menin kotiin valmistautumaan jalkaterapeutin analyysiin jaloistani.

Jalkaterapeutilla käynnin jälkeen koitin yhä olla reipas ja väittää itselleni, että "ei tässä mitään" ja vein koiran kunnon lenkille. Sen jälkeen... Ilta menikin sohvalla viltin alla...

Onpa tämäkin loma...

Ei pöllömpää

Ja taas pitkästä aikaa jalat huutaa hoosiannaa, koska tuli käytyä Ikeassa äidin kanssa. Taidettiin kyllä olla "vain" 3 h tai jotain siinä. Lihapullat tuli perinteisesti syötyä, mutta perinteiden vastaisesti karkit jäi ostamatta. Hyvä minä!

Mukaan tarttui 4 kaunista harmaanmustaa juomalasia sekä "pehmeitä juttuja", kuten nämä tässä postauksessa komeilevat, kätevän kaksipuoliset tyynyt. Olen kuolannut noita pöllöjä jo toukokuusta saakka, mutta muuton aikaan en niitä löytänyt. Kylppärikin sai pari koukkua elämää helpottamaan. Asuntomme sai myös hieman uutta kasvillisuutta, josta lisää tuonnempana.

Nyt olen sen verran naatti, että aion ottaa pienet torkut, ennen kuin potentiaaliset skootterinostajat saapuvat katsomaan retroani...

Elossa

Hei. Olen vielä elossa. Ja minulla ei ole aavistustakaan siitä, minne elokuu on mennyt. Vähäkalorisempi ruokavalio pitää yhä, vaikka välillä kalorit nousevatkin sinne 2000/päivä (normaalisti olen pysytellyt 1800 tai sen alapuolella) ja elämyksiäkin on koettu. Jos ihmettelette sitä, miksi tuo kalorimäärä on noinkin korkea, johtuu se siitä, että minulla on tätä ylipainoa sen verran, että en uskaltanut ihan heti tempaista mihinkään 1500 kaloriin vaan opettelen nyt ensin terveellisempiä elämäntapoja pikkuaskelin. 

Yksi pikkuaskel lisää otetaan heti kun pääsen viimein jalkaterapeutille näyttämään jalkojani, joiden kanssa on pitkään ollut ongelmia. Sen jälkeen, kun teloin alkuvuodesta 2012 oikean jalan nilkkani, ei tuo nilkka ole palannut aivan entiselleen ja vasemmassa jalassa on jo pidempään tuntunut ikään kuin "luupiikki".

Olen nähnyt hyvin urheilullisia unia. Olen esimerkiksi uneksinut juoksevani hyvin usein. Unissani juoksen kevyesti, pitkiäkin matkoja ja nautin siitä. Tosielämässä olen lapsesta saakka inhonnut juoksemista. Nyt haluaisin aloittaa juoksuharrastuksen (hullua?), mutta jalkani pitää saada ensin kuntoon, ennen kuin voin tuohon harrastukseen tosissani keskittyä.

Noin muuten kuukausi on mennyt pikkuflunssaisena ja hieman nuutuneena, töitä tehden ja raha-asioista murehtien. Olemme nimittäin nyt molemmat tajunneet, että auto alkaisi olla meillä aika olennainen investointi. Työpaikkani muuttuu kuun vaihteessa vakituiseksi ja oma auto helpottaisi kulkemista talvella ja muutenkin huonoilla keleillä - eikä tarvitsisi kastua tai palella, kuten viimeaikoina on ollut tapana (enkä näin ollen sitten ehkä olisi koko ajan pikkuflunssainen ja nuutunut). Tämä tarkoittaisi myös sitten skootterin myymistä, joten jos tätä lueskelee joku omasta, melkein uunituoreesta sisäänajetusta skootterista haaveileva, niin jätähän viesti!

Olen pitkään haaveillut taas vaihteeksi punaisista hiuksista. Tällä kertaa en kuitenkaan paloautonpunaisesta, vaan luonnollisesta kuparinpunaiseen menevästä sävystä. Sopivastihan tosiaan kotona oli jokin ikivanha syvänpunainen sävy, sekä hieman uudempi tumman vaalea sävy, jotka sitten yhdistin sillä logiikalla, että saan tuolla yhdistelmällä juuri sen sävyn, mitä haluaisinkin. Noh, oikealla näette lopputuloksen. Väri on ihan kaunis, ei siinä mitään, mutta se ei kyllä ole ollenkaan sitä mitä olisin voinut odottaa! Kuvassa väri näyttää lähinnä lämpimältä punaisenruskealta, mutta todellisuudessa väri oli ensialkuun suunnilleen tumman kirsikanpunainen. En oikein tiedä miten, mutta väri näytti myöskin melko kylmältä. Ensin en pitänyt siitä ollenkaan, mutta nyt pidän siitä jo kovastikin. Aion kuitenkin silti vielä yrittää päästä sinne haaveilemaani sävyyn, mutta ehkä tällä kertaa suosiolla sitten kampaajalla... samalla kun pitäisi leikkuuttaakin tuo tukka, kun siitä on jo 3 kk kun viimeksi nämä leikkasin. Ja jotenkin ihmeen kaupalla, hiukseni kasvoivat noiden 3 kk ainakana karkealta arviolta vähintään 8 cm, jos kuvamateriaalia on uskominen!

Noin muuten olen yllättäen innostunut muodista ja kauneudesta oikein urakalla ja tänäänkin julkaissut muoti- ja kauneushenkisessä blogissani useammankin New Lookin plus-koon kokonaisuuden... ja haaveilen tilauksen tekemisestä. Miltähän budjetti näyttää?

Tässä yksi kokonaisuus, jonka voisin heti ottaa käyttöön...

Olen tässä myös tajunnut, että minulla ehkä on jonkinlaista silmää muodille ja vaatteiden yhdistelemiselle (lapsenahan haaveilinkin muotiin liittyvästä ammatista, kiitos muotitietoisen äitini), mutta jostain syystä innostukseni panostaa ulkonäkööni on ollut aika pitkälti olematon. Olen toki aina pitänyt huolta siitä, että olen ollut siisti ja ennemminkin olen kiinnittänyt huomiota hiuksiini ja meikkiini, mutta vaatekaappini on ollut varsin tylsä AINA. En ole osannut käyttää printtejä, enkä oikeastaan mitään perus-puuvillaa hurjempaa materiaalia ja vaikka rakastankin koruja, en silti koskaan saa niitä päälle asti! Kylmät, sateiset aamut ovat tavallaan inspiroivia, mutta kun töihin ajaessa kastuu läpimäräksi, on aika samantekevää, mitä sitä laittaa päällensä... Toivottavasti tähän tulee joskus lähitulevaisuudessa muutos, jos varmistumme siitä, että taloutemme kestää autoilun kustannukset. Bussilla töihin kulkeminen tulisi etenkin talvella olemaan turhan haastavaa (ja kallista), joten... sormet ja varpaat ristiin!

Tämän kirjoituksen otsikko on enemmänkin, kuin vain päivitys siitä, että bloggailen taas. Se tarkoittaa sitä tunnetta, mitä olen nyt pikkuhiljaa saanut elämääni lisää. Sitä elossa olemisen tunnetta. Sitä, että asioilla on väliä ja että elämästä kannattaa todellakin ottaa irti kaikki mahdollinen, silloin kun sen voi vielä tehdä! Ehkä tämä on sitä lähestyvää kolmenkympinkriisiä?

Tänään päätin myös, etten enää koskaan syö tavanomaista pikaruokalaketjun hampurilaista tai hampurilaisateriaa. Miksi? Otetaanpa esimerkiksi Minikana-ateria, jonka voi hankkia Hesburgerista vitosella. Siinä ateriassa on 747 kaloria. Se on melkein puolet siitä kalorimäärästä, minkä nauttisin normaalisti päivässä. Eikä sillä aterialla kuitenkaan pysy kylläisenä puolta päivää. Lisäksi siitä tulee väsynyt olo. Eikä se oikeasti maistukaan niin hyvältä. Mieluummin teen kotona itse hampurilaisen, joka maistuu joltain ja jossa on kunnollinen moniviljasämpylä. Hampurilaisen, joka maksaa minulle ehkä 400 kaloria, mutta on täyttävämpi kuin kokonainen pikaruokalan ateria ja terveellisempikin.

Ollaan ja pysytään elossa!