Olen kolmekymppinen...

...mutten enää sinisilmäinen?

Oli miten oli, vanhenin tuossa viikonloppuna ja mittariin räsähti pyöreät 30. Olinkin ehtinyt ahdistua asiasta vasta ainakin viimeiset 10 vuotta, mutta loppupeleissä, en sitten tuntenutkaan äkisti oloani mitenkään erilaiseksi. Enkä saanutkaan ryppyjä yhdessä yössä. Jipii!

Vietin viime viikolla hiljaiseloa, kun sain torstaiksi jonkun ihmeellisen superflunssan, joka iski aivan yhdessä yössä. Se kesti päivän ja olikin perjantaiksi jo melkein poissa. Perjantain olinkin jo aiemmin pyytänyt vapaapäiväksi ja tarkoitukseni oli mennä aamulla labraan, mutta peruin sen torstaina, kun luulin, että olisin flunssan kourissa ainakin viikon. Perjantaina Mike yllätti antamalla syntymäpäivälahjan jo päivän verran etukäteen...

Tietokonepeli! Jes! Nyt varmaan siellä ainakin JOKU pyörittelee silmiään ja miettii, että mikä ihmeen lahja tuo nyt on ja eikö nyt jotain romanttisempaa voisi olla jne jne... mutta ei. Paras lahja aikoihin, jos ihan rehellisiä ollaan!

Sain kuin sainkin siis lahjaksi GuildWars 2-tietokonepelin (MMO), jota olen himoitsevasti katsellut pidemmän aikaa, mutta johon ei vaan koskaan muka ollut varaa investoida. Tästä varmaan nyt sitten arvaattekin, mitä tein suunnilleen koko viikonlopun? Söin myös terveellisesti pizzaa ja kävin Daddy's Dinerissa juhlistamassa syntymääni ja Miken "nimipäivää" - eli toisin sanoen pistettiin elämä aivan risaiseksi... Onneksi kuitenkin vain tilapäisesti.

Syy siihen, miksi Mike halusi ostaa minulle tuon pelin oli siinä, että päässäni suunnilleen napsahti poikki jokin piuha ehkä kaksi viikkoa sitten. Elämä on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin ja tuntuu, että koskaan ei ole aikaa itselle ja niille asioille mitä haluaisi tehdä, eikä missään ole mitään järkeä. Olen ollut hurjan stressaantunut ja turhautunut, enkä ole oikein saanut aikaan mitään, mitä ei ole ollut pakko saada aikaan. Mike halusi, että minulla olisi jotain uutta kivaa, jonka kanssa viettää aikaa ja pelin lisäksi hän onkin myös siivonnut ja laittanut ruokaa, että saisin "vaan olla", kun tulen töistä ja nollata vähän aivoja. Ihanaa.

Tämä vuosi on ollut ihan hurja. Elämässäni on tapahtunut enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin, niin hyvässä kuin huonossakin mielessä. Tuntuu, että vastahan oli kevät ja me muutettiin tähän uuteen asuntoon, mutta nyt saakin aamulla jo kaivaa kevyttoppista vaatekomerosta... Minne tämä aika menee?