Yllättävän mukavat

Kävimme sitten Miken kanssa Koskikeskuksessa hieman pyörähtämässä. Tarkoituksenani oli hankkia pari juttua, joita tarvitsin enemmän tai vähemmän kipeästi. Mukavia, hieman siistimpiä sandaaleita olen ollut vailla tähän saakka, koska en rumien varpaankynsieni takia ole sellaisia vuosiin käyttänyt -tai oikeastaan mitään sandaaleita (nyt varpaani ovat kuitenkin sievät ensimmäistä Kertaa elämässäni ja haluan , että ne saavat hieman hengittää). Olen omistanut mukavat, sporttiset Ecco -sandaalit, joilla on hyvä ulkoiluttaa koiraa ja sen lisäksi olen käyttänyt kummitädiltä joskus saamiani ei-niin-kauniita Clarksin sandaaleita, sekä vanhoja, mutta sieviä ruskeita sandaaleitani, joiden merkkiä en nyt tähän hätään muista.

Nyt löysin sitten oikein mukavat sandaalit itselleni hintaan 19,90 KOOKengästä - ja, mikä parasta, ne tuntuivat todellakin yhtä hyvältä jalkaan, kuin Saman liikkeen 69,90 maksaneet sandaalit. Ihan ovat jopa sievätkin, eikö vaan?

Sandaalien lisäksi hankin The Body Shopista merilevä-päivävoiteen ja tea tree -yövoiteen, jota olen jo aiemminkin käyttänyt. Hintavia ovat, mutta olen kyllä aina TBS: n tuotteista pitänyt ja kokenut ne laadukkaiksi. Gina Tricotista hankin "pyöräilyhousut", joita aion käyttää esim. kun haluan ajaa skootterilla, mutta myös käyttää hametta tai mekkoa käyttämättä kuitenkaan Iegginsejä. Hankin tosin samalla myös n. puoleen sääreen ulottuvat valkoiset Iegginsitkin. Ja, harakka kun olen... Jopa kolme glitter -kynsilakkaa...

Lisäksi kävimme tietenkin syömässä La Mammassa, kuten suunnilleen aina, kun käymme Koskikeskuksessa...

Kaiken kaikkiaan kiva sunnuntai!

Sängynvaltaaja

Uusi lelu - Samsung Galaxy Note 10.1

Pitkään olin sitä himoinnut... Nimittäin Samsung -tablettia. Pariin otteeseen olinkin jo kiertänyt niitä Elisa Shopitissa kuin kissa kuumaa puuroa (tai puudeli lehtikorissa nököttävää palloa), mutta eilen kävin sitten omani hakemasssa - osamaksulla tietenkin. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin Samsung Galaxy Note 10.1:een, suurempaan, kynälliseen tablettiin.

Kotona ensireaktio oli kuitenkin "hui, kun se on iso!", tosin Mike toppuutteli ja sanoi tabletin olevan juuri täydellisen kikoinen ollakseen oikeasti hyödyllinen. Siinä samalla mies koitti esittää haluavansa tällaisen itselleenkin... Olenkin miettinyt, että jos antaisin tämän Miken käyttöön ja hankkisin itselleni sen hieman pienemmän version. Tosin... Monessa mielessä tämä on todella kätevä peli. Etenkin jos haluaa esim. blogata tai katsoa tv-ohjelmia tai leffoja reissussa. Kynällä saa myös kirjoitettua "käsin" melko nopeasti ja vaivattomasti. Ehkä bloggaaminen käy helpoiten tietokoneella perinteisesti, mutta eipä tämä tablettikaan huono vaihtoehto ole!

Samalla pääsin viimeinkin mukaan INSTAGRAM-hurmokseen, kun sellainenkin tässä ihme vehkeessä toimii! Vielä kun näihin saisi kunnollisen kameran!

Olen lähdössä heinäkuun puolivälissä Seinäjoelle viikonlopuksi, jolloin tabletti pääsee kunnolla käyttöön... Ellen sitten kuitenkin siirry siihen pienempään versioon!

Noin muuten viikko on sujunut mukavasti trooppisesta kuumuudesta huolimatta. Onnekkaana voitin jopa Ihanan uniikkikaulakorun blogiarvonnasta, jonka täälläkin mainitsin. 

EDIT: Jostain syystä tabletin blogger oli päättänyt jättää tämän luonnokseksi!

 

 

Kettulapsia Kangasalla

Mikäs se siellä kivikasan päällä nököttää?

Ette ihmiset usko, miten onnellinen olen nyt! Olen nyt viikon ajan jo kuullut juttuja siitä, miten työpaikkamme takapihalla telmii kettupesue, mutta en ole vielä onnistunut noita söpöläisiä näkemään. Tänään kuitenkin päätin kokeilla onneani hieman viimeisimmän kettuhavainnon jälkeen ja onni todellakin suosi! En nähnyt kaikkia neljää poikasta, mutta kaksi näin, joista toinen, tämä kuvassa näkyvä, oli todella rohkea ja valokuvauksellinen.

Kävin pikapikaa hakemassa työpaikan kameran, koska kännykän kamera ei nyt tässä tapauksessa oikein auttanut. Sain suloisesta kettulapsesta monen monta kuvaa sen tarkkaillessa meitä innosta kihiseviä ihmisiä. Kettuja katseli parhaimmillaan neljä ihmistä kerrallaan, kännykät tanassa, eikä tämä hätkähtänyt edes perävaunullisen rekan ajettua vain parin kymmenen metrin päähän, hiekka pöllyten. 

Laatu ei näissäkään kuvissa ole se kaikkein parhain, ehkä oudon kameran takia. Napsin vaan kiireessä muutamia kuvia, että saisin jotain todistusaineistoa söpöliinien tapaamisesta!

Olen viimeksi nähnyt kettuja luonnossa lapsena, kun näimme mökille mennessä kettuperheen tien sivussa. Kettufanille tämä oli kyllä aivan uskomattoman upea hetki, jota en varmasti unohda ikinä! Toivottavasti pääsen vielä uudelleen kuvaamaan näitä ihanuuksia ja ehkä jopa ikuistamaan kettujen aamuisen leikkihetken...

Asuntokuvia

Yllä: Keittiömme on vielä kovin valkoinen ja vaisu, kattolamppukaan ei ole paikoillaan.

Alla: Makuuhuone on melkein valmis, nyt ollaan saatu sinne jo Maskros-kattolamppukin,

mutta sitä ei vaan ole saatu vielä kytkettyä... Olohuoneesta löytyy myös hieman virallisempi

ruokailutila - tosin nuo valkoiset hyllyt eivät kuulu tuohon, eivätkä ne välttämättä jää

valkoisiksi...

Bare Minerals - hurahdus mineraalimeikkeihin

Starttipakkaus

Kävin lauantaina (ennen kuin selkävaivani* yltyi sietämättömäksi) Sokoksella kauneusneuvonnassa, missä keskustelin parinkin asiantuntijan kanssa ihonhoidosta, meikeistä ja hiuksista n. 1,5 h ajan ja minulle tehtiin mineraalimeikkipohja Bare Mineralsin tuotteilla.  Ensin käytettiin Prime Time -pohjustustuotetta ja sen päälle meikkaaja valitsi Original-sarjan (eli kuultavan) neutraalin vaalean Fairly Light sävyn, jonka hän pyöritteli kasvoille. Hän viimeisteli pohjan Mineral Veil -kiinnityspuuterilla (tai miksi sitä kutsuisikaan) ja sipaisi kasvoilleni vielä hieman arkkivihollistani aurinkopuuteria sekä poskipunaa. Näytinpä hyvältä! Hirvittävässä kunnossa ollut ihoni hehkui aivan uudella tavalla ja näytti luonnolliselta, mutta huolitellulta. Pahimmat punaiset täplänikin peittyivät ihan kohtalaisesti ja aurinkopuuteri toi vain hieman tervettä hehkua hillittömän ruskeaposkisuuden sijaan. Tykkäsin!

Tykkäsin niin paljon, että ostin mukaan vaalean ihon aloituspakkauksen siveltimine kaikkineen. Kallein kosmetiikkainvestointini ikinä... 99,90 euroa. Auts. Yksittäin Sokokselta ostettuna pelkkä pohja + perussivellin olisi jo maksanut tuon verran! Olisin tietenkin voinut saada paketin halvemmalla tilaamalla sen Iso-Britanniasta... noh, ei se mitään, sieltä aion tilata sitten lisää, mikäli tämä osoittautuu käytössä huippukamaksi! Tänä aamuna tuli tuota meikkiä kokeiltua itse ja tajusin hetimiten, että minun täytyy todellakin käyttää tuota pohjustustuotetta ensin, koska se tasoittaa ihon pinnan ja häivyttää jättihuokoseni piiloon aika hyvin. Pelkän mineraalipohjan sutiminen kasvoille ei niin hyvää lopputulosta ainakaan omalla (tällä hetkellä melko epätasaisella) ihollani takaa. 

Onko täällä muita mineraalimeikkeihin hurahtaneita?

* Satutin perjantaina jotenkin omituisesti selkäni ja olen elänyt viikonlopun melkoisen hyödyttömillä särkylääkkeillä... Istuminen sattuu, mutta minkäs teet?

Värejä ja kuvioita

Shoppailun eilen itselleni jotain hyvin omasta"tyylistäni" poikkeavaa: kuvioita. Olin etsimässä shortseja, mutta päädyin ostamaan ihanan pehmeät lökäpöksyt, jotka ovat myös ihanan vilpoiset, mutta silti sen verran siistit, että niillä kehtaa liikkua ulkona. Shortsien sijaan ostinkin sitten pari mekkoa (!). Tuo sinikuvioinen oli todella iso harppaus minulle monellakin tapaa, mutta pidän siitä todella paljon ja aion käyttää sitä töissäkin. Toinen ostamani mekko on punakirjava ja sellainen, jota voisin kuvitella pitäväni syksymmälläkin. Mekko on melko avonainen, mutta koska en ole rintava, se toimii ihan ok ilman alustoppiakin.

Lisäksi ostin vielä jo aiemmin ihailemani valkoisen t-paidan, jossa on kuviona riikinkukon sulkia. Pusero on vartalonmyötäisempi, kuin mitä normaalisti pidän, mutta se oli pakko saada...

Olen itseasiassa tällä hetkellä TAYSin Acutan hammashoitopuolella Miken saattajana. Hammasoperaation olisi pitänyt alkaa 30 min sitten... Muokkaan tämän postauksen kotona paremmaksi. 

EDIT: Hammasoperaatio oli ohi minuuteissa ja nyt Mike on kotona nukkumassa (ja kuorsaamassa) autuaana!

Skootteritäti

En edes yritä enää pyydellä anteeksi hiljaisuuttani. Enkä lupaa mitään aktiivisuuden lisäämistä. En selitä mitään. 

Ei se noin toimi. 

Ei se äiti ehkä ihan tätä tarkoittanut, kun meille sisustustarroja osti...

Okei. Ahdistaa hieman, että en ole bloggaillut mitään melkein kuukauteen. Voisin antaa jos jonkinlaisia selityksiä, mutta oikeastihan tämä kaikki johtuu lähinnä siitä, että olen asettanut itselleni jotain turhantärkeitä tavoitteita, joita sitten kaiken kiireen keskellä on mahdotonta saavuttaa. Toisin sanoen päähäni jumiutuneet ajatukset siitä, että bloggaan vain jos saan aikaiseksi "kunnollisen mittaisen", kuvilla höystetyn bloggauksen, sen sijaan että kävisin heittämässä jonkun pikkujutun silloin tällöin. Mutta aktiivisuushan on blogimaailmassa se kaiken A ja O. 

En ole koskaan yrittänyt kiivetä blogimaailman huipulle, vaikka parista sadasta lukijasta ehkä haaveilenkin. Totuus on kuitenkin se, että blogini kertoo minusta ja elämästäni ja omista kommelluksistani ja suosituimmat blogit ovat niitä, joilla on jokin teema. En kuitenkaan koe, että pystyisin bloggaamaan aktiivisesti ja kiinnostavasti vain muodista tai kauneudesta tai muusta sellaisesta. Itse pidän kuitenkin kovasti blogeista, joissa ihmiset raottavat ovea elämäänsä ihan kokonaisuudessaan. Elämäänhän kuuluu vähän kaikkea.

Minun elämääni on viimeisen kuukauden ajan kuulunut melkoisesti töitä, mikä on toki näkynyt myönteisesti myös palkkakuitissa. Raha on erittäin tervetullutta nyt, kun muutto toivotti koiperhoset tervetulleiksi lompakkooni. Ylitöitä kannattaa tehdä lisää jo senkin vuoksi, että saan osamaksettua uuden skootterini (!) ja sen vakuutukset...

 Tätiskootteri ja uuden asuntomme melkein paras ostos!

Fiksu (ja varakas) olisi ehkä ostanut auton, mutta aion sinnikkäästi ajella skootterillani pitkälle syksyyn, kunnes kelit ovat niin kamalat, että se ei enää ole turvallista (tai kunnes Kiinanihme (?) ei enää starttaa). Ostin tämän siis työmatkojani varten kun olin viikon verran kulkenut töihin milloin milläkin ihme kyydillä vakituisen kyydittäjäni sairastuttua. Tajusin, että oma kulkupeli toisi työssäkäymiseeni vapautta ja joustavuutta - vaikka onhan aamun +5 asteessa pikkuisen vilpoista surauttaa reippaan 10 kilometrin matka huikealla 45km tuntinopeudella... Nelitahtisena tämä syö bensaa niukasti, joten itse matkakustannukset eivät todellakaan päätä huimaa - etenkin kun tankin saa täyteen reilulla vitosella.

Teininähän minulla oli skootteri, Piaggio Typhoon Tech, kaksitahtinen, isohkoilla, syväuraisilla renkailla varustettu "keltainen paholainen". Siihen verrattuna tämä on todellakin tätimopedi, joka lähtee valoista hitaasti eikä kuljekaan kuin just ja just sitä 45km/h. Piaggionihan meni kuutta kymppiä ihan virittämättä ja lähti valoista kuin salama. Sillähän sai keulittuakin... Olen silti kiintynyt söpöön retroskootteriini, koska ei tässä iässä tarvitse enää hirveästi crossiradalla ajella tai keulia. Valoista saisi kyllä lähteä vähän ripeämmin... 

PS. Saamme näillä näkymin toimivan (toivottavasti) internetin vasta elokuussa. Plääh.  
PPS. Aion viikonloppuna lukea pitkästä aikaa muitakin blogeja ja potkia itseäni persuksille!